sunnuntai 20. elokuuta 2017

Vili Voipio valloittaa pupuja, lintuja ja kirjastonhoitajia

Kuronen, Kirsti: Vili Voipio pongaa Pupun.  Kuvittanut Jari Paananen. Karisto 2005. Vili Voipio.

Vili Voipio on pakotettu lomalle saareen. Ilman kännykkää. Ilman kavereita. Ilman Aadaa. Äidin mielestä liian tiivis yhdessäolo 13-vuotiaana ei ole soveliasta. Mutta kovin kauaa Vili ei jaksa olla masentunut alkeellisesta mökistäkään, vaan lähtee tiedusteluretkelle. Jess! Se on pikkulepinkäinen! Mutta sitten Vili pongaa Pupun. Joka huutelee hänelle poukamassa. Aika outoja sitä paitsi.

Vili Voipio on Kirsti Kurosen nuortenkirjasarja, joka kulkee eteenpäin kuin mopo. Oikukkaasti ja hauskasti se puikkelehtii juonessa eteenpäin. Teksti on nokkelaa ja nopeaa. Mihinkään ei juututa eikä kuvailua ole liikaa. Tätä voi suositella erittäin hyvin neljännestä luokasta yhdeksänteen. Pojille, jotka eivät lue ja pojille jotka lukevat. Sarjaa on ilmestynyt seitsemän osaa tähän mennessä. Ainakin kahdesta ensimmäisestä kirjasta on otettu uudet painokset.



lauantai 19. elokuuta 2017

Aku Ankka Gottlundin jalanjäljillä

Suuri suomalainen murrekirja. Toimitus Jenni Hurme ja Aki Hyyppä. Sanoma 2017. Aku Ankka. 

Suuri suomalainen murrekirja sisältää Aku Ankka-tarinoita 18 eri murteella. Eri murrealueista on mukana pienet esittelyt ja sanastot. Valkoima sisältää mm. tarinat Niim pal viksuu, Lesot nokakkai ja Kaikkien boltsinpassaajien mutsi. Etelä-Savon murtellakin löytyy yksi Roope-setä -tarina Ankkalinnan tappelu. 

Onpa hieno Suomi 100 -julkaisu. Ja aivan Gottlundin jalanjäljillä: kukin saakoon puhua ja julkaista omalla mielellään ja kielellään. PL ja AL 2017

Minä olen paras!

Cousins, Lucy: Minä olen paras. Suomentanut Anneli Heimonen. WSOY 2010. 

Koira juoksee ja ilakoi ja vertaa itseään ystäviinsä. Ja aina on tulos sama: se on parempi kuin muut. Mutta sitten ystävät alkavat verrata itseään koiraan. Minä osaan lentää! Siis olen paras! Ja niin kaikilla eläinystävillä on jokin asia, jossa ne ovat parhaita. Koira melkein masentuu. En ole mitään! Kaikki ovat minua parempia! Voih.

Mutta sitten tulee se tärkein asia: "Ihan selvästi pörröiset luppakorvat ovat kaikkein tärkein asia. Niin että MINÄ OLEN paras."

Viimeisellä sivulla on lukijan pakko nähdä oma lemmikkinsä, sen häntä ja turkki ja kauneus. Ja oltava samaa mieltä kuin kirjan koirapäähenkilö. Se on kuin onkin paras.

Taitavasti ja yksinkertaisesti kerrottu perustarina, joka osoittaa Lucy Cousinsin suosion salaisuuden. Hän osaa kertoa tämänkin perustarinan niin, että se lumoaa ja saa hyvälle mielelle.

Cousins on englantilainen lastenkirjailija, jonka Maisa kirjat ovat Suomessakin todella suosittuja. Hänen omilla Maisa-sivuilla on hauskoja ja yksinkertaisia tehtäviä pienille lapsille.  PL ja AL 2017

Rakkaus on kujeileva kulkuri

Dahl, Roald: Annok iplik. Kuvittanut Quentin Blake. Suomentanut Sami Parkkinen. 2.p. Art House 1999.

Herra Hapuli asui pienessä asunnossa kivitalossa yksin. Hänen alapuolellaan asui rouva Hopia. Herra Hapulilla oli kaksi rakkauden kohdetta: kukat ja rouva Hopia. Mutta herra Hapuli oli hyvin ujo eikä uskaltanut lähestyä rouva Hopiaa. Rouva Hopian suurin rakkaus oli kilpikonna Allu. Joka aamu rouva Hopia saapui huolehtimaan Allusta parvekkeelleen. Eräänä aamuna rouva Hopia valitti herra Hapulille, että Allu oli liian pieni eikä tuntunut kasvavan juuri lainkaan. Yhtäkkiä ällistyttävä idea tuli humahduksessa herra Hapulin mieleen...

Rakkaus on ihmeellinen ja kujeileva kulkuri, joka saattaa ällistyttävästi muuttaa elämän. Näin tuntuu Anok iplik meille kertovan. Ja miten kekseliäitä meistä saattaa tulla, kun haluamme lähestyä ihailumme kohdetta. Roald Dahlin ilkikurista ja rakastavaa tekstiä kuvittaa Quentin Blaken ilmeikäs ja niin taitava kuvitus. Katsokaapa perspektiiviä parvekkeelta seuraavalle ja siitä kadulle! Ei muuta kuin taikasanoja kuiskimaan rakkaallesi. Ties vaikka toiveesi toteutuisi.

Sivuja on kirjassa 59 ja tätä sopii suositella vaikka kenelle. Yläasteellakin? Lukuketussa tämä sijoittui viidennelle luokalle. PL 2017

maanantai 14. elokuuta 2017

Ryöstetyn anakondan tapaus

Vaijärvi, Kari: Jukka Vihi ja sirkusryöstö. Kuvittanut Martti Sirola Kustannus-Mäkelä 2008.

Rudolf on kadonnut! Miten Annabella nyt voi tanssia sirkuksessa ilman omaa rakasta käärmettään, anakondaa? Tarvitaan salapoliisi Jukka Vihiä. Ja vähän kirjastoa ja Liisaa ja Jaria.

Kirjastonhoitaja, emeritus Kari Vaijärvi on kirjoittanut salapoliisi Jukka Vihistä useita seikkailuja. Tämä on selkokirja, jonka vauhtia lisää Martti Sirolan sarjakuvamainen kuvitus. Mikä parasta seikkailussa tarvitaan kirjastoa, kirjastonhoitajaa ja hakuteoksia! Ja paljastetaan rakkauskirja nimeltä Voimanaisen rakkaus sekä toinen Jukka Vihi -tarina.

Kirja päätyi Lukuketussa viidennelle luokalle. Selkokirjana tarinaa voi suositella koko luokan ensimmäiseksi yhteiseksi lukemistoksi. PL 2017

Tiivistettyä jännitystä

Tiainen, Marja-Leena: Kyttäyskeikka. Avain 2014. Selkokirja.

Niko jakaa lehtiä. Silanderien talollekin. Maria on samalla luokalla kuin hän. Niko näkee Marian Janin autossa. Seurustelevatko he? Nikon veljellä Juusolla menee huonosti. Hän on krapulassa ja paljon poissa kotona. Niko on huolissaan. Ja Juuson ovi on usein lukossa. Niko sairastuu ja Juuso lupaa jakaa Nikon puolesta lehdet, jos Niko on mukana. Niko kertoo Juusolle Martikaisista, jotka ovat koko syksyn poissa. Seuraavalla viikolla koulussa kerrotaan, että Martikaisilla on käynyt varkaita. Onko Juuso sekaantunut johonkin rikolliseen? Onko Silanderien talo seuraavana vuorossa?

Marja-Leena Tiaisen selkokirja on tiivis jännityspaketti. Nikon ja Juuson maailma on todentuntuinen. Marja-Leena Tiainen on julkaissut myös kaksi muuta nuorten selkokirjaa: Tatu, Iiris ja pääkallomies sekä Poika joka katosi. PL2017

Muutoksen metaforat eli Adalmiinan helmi

Topelius, Zacharias: Adalmiinan helmi. Kuvittanut Lena Frölander-Ulf. Suomentanut Asko Sahlberg. Teos & Söderströms 2012.


Kun prinsessa Adalmiina kastettiin, hänet kummeikseen oli kutsuttu sininen ja punainen haltijatar. Punainen haltijatar antoi prinsessalle upean helmen ja sen mukana kolme oivallista lahjaa: "Niin kauan kuin Adalmiina kantaa helmeä, hänestä tulee päivä päivältä kauniimpi, rikkaampi ja viisaampi." Sininen haltijatar puolestaan sanoi: "Jos hän hukkaa helmensä ja kauneutensa ja viisautensa ja rikkautensa, hän saa minulta korvaukseksi neljännen lahjan, ja se on nöyrä sydän." Ja niin prinsessa kasvoi ja häntä kauniimpaa, rikkaampaa ja viisaampaa prinsessaa ei oltu nähty. Mutta kun hän oli viisitoistavuotias, hän halusi nähdä mitä linnan portin ulkopuolella oli. Hän juoksi metsään ja uupuneena joi metsän lähteestä. Silloin hänen tiaraan kiinnitetty helmensä putosi. Ja samalla hävisivät hänen kauneutensa, viisautensa ja rikkautensa. Adalmiina oli yksin metsässä eikä hän muistanut edes nimeään. Uupuneena hän tuli pienelle mökille, jonka vanha eukko otti hänet luokseen asumaan ja antoi hänen paimentaa vuohiaan.

Lena Frölander-Ulf on kuvittanut Topeliuksen tuttuakin tutumman Adalmiinan helmen jugendin maisemaan ja muotoihin. Värimaailma on hento ja vaalea, satu ui ikään kuin jossain veden alla tai muistoissa - tai alitajunnassa. Muodoissa toistuvat helmen pyöreys ja eheys läpi sivujen. Kuvituksessa kasvaa myös kristallipallosta kuoriutuva lohikäärme. Se tuntuu viestivän oman persoonallisuuden synnystä.

Lena Frölander-Ulf on kuvituksellaan ja Asko Sahlberg uudella suomennoksellaan saanut Topeliuksen sadun resonoimaan alitajuntaisilla kerroksilla vahvemmin ja tietoisemmin kuin aiemmin. Se puhuu ihmisen kriisiytymisestä, menettämisestä ja persoonallisuuden muutoksesta. Mutta myös uuden löytämisestä ja omaan vahvuuteen kasvamisesta. Hieno kirja, joka vaatii/kestää useita lukukertoja.

Tekstilaji on pikkuriikkistä. Tämä on murrosikäisen kirja tai ääneenluettava satu. Kettukirjoissa tämä sijoittui kuudennelle luokalle, siis lähes aikuisille... PL 2017

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Superkamut ratkovat ongelmia vaivattomasti

Rempt, Fiona: Superkamut: Ei mikään tavistintti. Kuvittanut Noëlle Smit. Lasten Keskus 2014.


Superkamut pelaavat jalkapalloa. Muurahainen nauttii elämästään: se on juuri saanut talvivarastot kerättyä ja saattaa huokaista. Yhtäkkiä paikalle laskeutuu värikäs lintu. Se ahmaisee muurahaisen marjat suuhunsa. Muurahainen kutsuu superkamut paikalle. Sorsa on vilauksessa paikalla. Miksi varastit muurahaisen marjat? Papukaija vastaa olleensa kurnivan nälkäinen. Se lentää nolona tiehensä. Superkamut jäävät pohtimaan tilannetta. Ei ollut kilttiä mollata papukaijaa, he toteavat. Meidän tulee ottaa papukaija mukaan leikkiin. Eläimet alkavat etsiä papukaijaa. Yhtäkkiä se lentää paikalle suussan mansikoita, mustikoita ja muita marjoja. Se antaa ne muurahaiselle. Superkamut pyytävät papukaijaa jäämään metsään. Se on matkalla etelään, koska se ei selviä talvesta. Mutta superkamut ratkaisevat ongelman: ne rakentavat majavan ohjeiden mukaan papukaijalle talon.

Fiona Remptin kuvakirja Superkamut käsittelee hyvin sopuisasti mukalaisuutta ja vierautta. Konfliktit ratkeavat vaivattomasti, eikä ongelmille esitetä syytä. Lasten Keskuksen julkaisema kirja on kaunis ja hienosti kuvitettu. Värit ovat puhtaita ja pinnat selkeitä. Eläimet ovat luonnikkaita. Teoksen siloisuus on sen miinuspuoli.

Mielikuvitus antaa siivet

Vainio, Pirkko: Reino saa siivet. Lasten keskus 2016.


Reino rapusuttelee ruohonkorsia ja huomaa mehiläisen. Se pörisee ja kulkee tarmokkaasti kukasta kukkaan. Kunpa minäkin osaisin lentää! Reino huomaa hahtuvaisen voikukan, puhaltaa ja niin siemenet lähtevät kieppumaan ilmassa. Ehkä minäkin voisin lentää tällaisella? Reino alkaa etsiä sopivanmuotoisia kukanvarsia. Koiranputken kukinto tuntuu tarpeeksi isolta. Mutta joka kerta Reino tupsahtaa loikan jälkeen takaisin maahan. Pitää saada siivet, tuumii Reino.

Reino tarkkailee sudenkorentoa. Tuollaiset siipien pitää olla. Reino kokeilee vaahteran siemenkotia ja hypää heinänkorrelta ilmaan. Suoraan sammalikkoon! Tarvitsen isommat siivet. Reino huomaa perhosen, ja etsii sopivia puunlehtiä. Valmiina liitämään! Mutta oksalta Reino rysähtää suoraan pensaikkoon. Reino näkee varpusen: tuollaiset vahvat siivet minä tarvitsen. Sulat! Niistä minä teen siivet. Mutta männyn latvasta Reino putoaa neulasmattoon. Minun on vielä harjoiteltava laskeutumista, tuumii Reino. Ilta saapuu ja Reino törmää torkkuvaan lepakkoon. Sen siivet ovat juuri sellaiset, jotka kantasivat Reinoa. Nyt olen oikeilla jäljillä! Vaahteranlehden muoto vaikuttaa oikealta. Reino hyppää kiveltä - suoraan lammikkoon.

Uupuneena Reino nukahtaa lumpeenlehdelle. Ja näkee unta. Hiirityttö kuiskuttaa sen korvaan: Reino, et voi lehtää toisten siivillä. Sinun pitää kasvattaa omasi! Mutta eihän minulla ole siipiä. On sinulla, sisälläsi, pienet siivenalut. Ne sinä voit kasvattaa suuriksi - ne sijaitsevat samassa paikassa kuin unelmasikin.

Reino herää. Ja löytää siipensä. Unelmiensa ja mielikuvituksen siivin se seilaa harakankelloilla ja lentää avaruuden tähtitarhoissa.

Reino saa siivet on kaunis kirja, joka avaa itsensä vasta muutaman lukukerran jälkeen. Mielikuvituksen ja luonnon tarkkailun yhteys, samankaltaisuuksien oivaltaminen ja eri käyttötarkoitusten kokeileminen ylistää luovuutta ja kädentaitoja. Keskikesän kuulaus ja kauneus on kirjassa käsinkosketeltavan läsnä. Uusi lukukerta kesän keskeltä antoi teokselle uuden ulottuvuuden. Erityisen koskettavaa oli Reinon sitkeä yrittäminen, epäonnistumiset eivät lannistaneet häntä vaan johdattivat eteenpäin.

Pirkko Vainio on suomalainen kuvittaja ja lastenkirjailija. Hän asui pitkään Italiassa. Hänen kirjojaan on käännetty ja julkaistu useilla kielillä. Lukuketussa on ollut hänen kuvakirjojaan alusta lähtien. Reino saa siivet on hänen uusin Suomessa julkaistu teoksensa.


Potaatteja, potaatteja!

Salminen, Aiju: Potaatit. Sammakko 2010


"Uaahh!!! Kääk! Yyh! Oi Voi! Oi voi! Potaatille on kasvanut häntä! Hih! Ei se ole häntä, se on itu! Meille tulee kohta jälkikasvua!"

Aiju Salmisen sarjakuvastripit perunoista eli potaateista käsittelevät maailmaa maahanmuuttajista sukukokoukseen. Yksinkertaista ja hyvää. Tarjoillaan välipalanomaisesti napostellen.

Potaatit ovat ilmestyneet strippeinä ainakin Savon Sanomissa. Aiju Salminen on kuvittanut myös lastenkirjoja kuten Tittamari Marttisen Ikoma perheeni ja Kassu vauhdissa.

Kohti tähtiä!

Sortland, Björn & Parvela, Timo:  Kutsu. Kuvittanut Pasi Pitkänen. WSOY 2015. Kepler62 -sarjan kirja yksi.

Ari on vartijan kamerassa. Hän pitelee omenaa, jonka on juuri varastanut. Vartija saa hänet kiinni, mutta Ari vain puraisee omenaa ja laittaa sen takaisin omenakasaan. Vartija raahaa Arin ulos ja tyhjentää hänen taskunsa. Sieltä löytyy foliopakkauksessa uusi peli, jonka nimi on Kepler62. Ari laahustaa kotiin. Siellä ei odota muu kuin maissinaksut, joita sentään vielä riittää kaikille, ei vain rikkaille. Äiti on taas jossain retkillään etsimässä jotain - ruokaa, rahaa, työtä. Pikkuveli Jonin reppu on hujan hajan eteisessä. Ari näkee pakkauksen Jonin kädessään: se on - Kepler62.

Ari ja Joni alkavat pelata. Tunnit kuluvat. Yhdessä he pääsevät tasolle 99. Mutta siinä on seinä vastassa. Mikään ei toimi. Peliyhteisöistä ei heru apua. Viimeinen yritys on enää jäljellä. Minkä aseen Ari valitsee. Joni tarttuu Aria kädestä: "Ota tikari. Laita silmät kiinni, vastustaja on nopeampi kuin silmäsi. Minä sanon kun sinun pitää iskeä." Ja niin Ari kulkee silmät kiinni, vaiston varassa, tuntien uhkan.

He pääsevät läpi pelistä. Mutta mitä sitten? Onko tämä kutsu, niin kuin huhutaan? Mihin? Millainen? Mitä nyt on tehtävä?

Parvela, Sortland ja Pitkänen ovat luoneet lasten ja  nuorten scifi-sarjan, joka on saanut nosteen aikaan. Sarjan olennainen osa on sen grafiikka - kuvitus luo sekä jännitteitä että on osallinen itse tarinan kerrontaan. Se lähenee sarjakuvallisuutta - tai viittaa elokuvallisuuteen. Teksti on lyhyttä ja selkeää. Ensimmäisessä osassa sivuja on noin 120 ja niistä ehkä kymmenesosa on kuvia. Toinen osa on hiukan pitempi. Kirjaan on mahdollista tarttua heti, kun lukutaito on harpannut sanojen lukemisesta ymmärrykseen. Sarja tavoittelee laajaa ikähaitaria - ja ehkä saavuttaa sen? Suositusikää voisi arvuutella toisesta luokasta seitsemänteen.

Kepler62 on aluevaltaus. Toinen osa Lähtölaskenta alkoi jo koukuttaa aikuista scifin lukijaakin.

Kirja 1:Kutsu
Kirja 2: Lähtölaskenta
Kirja 3: Matka
Kirja 4: Pioneerit
Kirja 5: Virus
Kirja 6: Salaisuus

Pl13082017

perjantai 11. elokuuta 2017

Herra Gummi vastaan Jaakko

Stanton, Andy: Olet ilkimys, herra Gummi! Kuvittanut David Tazzyman. Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Schildts & Söderström 2014.


Herra Gummi on aikamoinen tapaus. Hän on kiivas ja punapartainen mies, jonka silmät verestävät ja tuijottavat kuin kurjaan luolaan käpertynyt meritursas. Hän on hirveä kammotus ja vihaa lapsia, eläimiä, hauskuutta ja keitettyjä maissintähkiä. Mukavaa hänestä sen sijaan on torkkua sängyssä, olla yksinäinen ja murjottaa kaikille.

Herra Gummi asuu Lamonen-Pulin kaupungissa. Sen laitamilla asuu myös kulkukoira, jonka nimi on Jaakko. Kaikki kaupungin asukkaat rakastavat Jaakkoa. Jaakko on iso ja karvainen ja on hulluna puutarhoissa kieriskelyyn. Kaupunkilaisista Jaakko tuo onnea, ja siksi heillä on sille aina pieniä makupaloja ja herkkuja.  Herra Gummillakin on puutarha. Ja mitä hienoin ja viehkein ja vehrein! Tarina alkaa siitä, kun Jaakko löytää herra Gummin puutarhan.

Olet ilkimys, herra Gummi! sisältää teenjuontia, outoja juonenkäänteitä, lauluja, mätiä lehmänsydämiä, salaperäsiä bonustarinoita, joissa kerrotaan maailmankaikkeuden arvoituksesta sekä Polly - jonka oikeaa nimeä en aio yrittää kirjoittaa tähän - Joonatan Kare, tyttö nimeltä Pekka, Martti Pikapesula, Ville Viljami Kolmas eli tuttavallisemmin VV Kolmas, joka on lihakauppias, rouva Suloinen, jolla on makeiskauppa sekä Perjantai O´Vela, jonka mielestä totuus on sitruunamarenki. Ja loppu kirjasta (ennen salaperäistä bonustarinaa) on pelkkää tyhjää, typösen tyhjää tilaa.

Tietenkin tärkeintä kaikesta on se, että kirja on hauska. Sen lisäksi että sen sivuilla on vähän tekstiä ja siinä on kuvia. Ja myyriä, ketsuppia ja myrkkyä.

Tämä on ensimmäinen herra Gummista kertova kirja. Herra Gummi on ilkimys ja muistuttaa aika paljon Nilviöiden pariskuntaa Roald Dahlin samannimisessä kirjassa. Kirjailija Andy Stanton onkin palkittu Roald Dahl Funny Prizella. Hän on kirjoittanut yhdeksän Gummi-kirjaa ja niistä kahdeksas on nyt ilmestymässä. Kettukirjana kelpo toisesta luokasta viidenteen. Ja ääneenlukukirjana nauruvaroitus.

Olet ilkimys, herra Gummi!
Herra Gummi ja piparipohatta
Herra Gummi ja voimakivet
Herra Gummi ja vuorenpeikot
Herra Gummi ja tassiva karhu
Mitä syödään, herra Gummi?
Herra Gummi ja kirsikkapuu
Herra Gummi ja salapiilo

PL 11082017