Minä olen paras!

Cousins, Lucy: Minä olen paras. Suomentanut Anneli Heimonen. WSOY 2010. 

Koira juoksee ja ilakoi ja vertaa itseään ystäviinsä. Ja aina on tulos sama: se on parempi kuin muut. Mutta sitten ystävät alkavat verrata itseään koiraan. Minä osaan lentää! Siis olen paras! Ja niin kaikilla eläinystävillä on jokin asia, jossa ne ovat parhaita. Koira melkein masentuu. En ole mitään! Kaikki ovat minua parempia! Voih.

Mutta sitten tulee se tärkein asia: "Ihan selvästi pörröiset luppakorvat ovat kaikkein tärkein asia. Niin että MINÄ OLEN paras."

Viimeisellä sivulla on lukijan pakko nähdä oma lemmikkinsä, sen häntä ja turkki ja kauneus. Ja oltava samaa mieltä kuin kirjan koirapäähenkilö. Se on kuin onkin paras.

Taitavasti ja yksinkertaisesti kerrottu perustarina, joka osoittaa Lucy Cousinsin suosion salaisuuden. Hän osaa kertoa tämänkin perustarinan niin, että se lumoaa ja saa hyvälle mielelle.

Cousins on englantilainen lastenkirjailija, jonka Maisa kirjat ovat Suomessakin todella suosittuja. Hänen omilla Maisa-sivuilla on hauskoja ja yksinkertaisia tehtäviä pienille lapsille.  PL ja AL 2017

Superkamut ratkovat ongelmia vaivattomasti

Rempt, Fiona: Superkamut: Ei mikään tavistintti. Kuvittanut Noëlle Smit. Lasten Keskus 2014.

Superkamut pelaavat jalkapalloa. Muurahainen nauttii elämästään: se on juuri saanut talvivarastot kerättyä ja saattaa huokaista. Yhtäkkiä paikalle laskeutuu värikäs lintu. Se ahmaisee muurahaisen marjat suuhunsa. Muurahainen kutsuu superkamut paikalle. Sorsa on vilauksessa paikalla. Miksi varastit muurahaisen marjat? Papukaija vastaa olleensa kurnivan nälkäinen. Se lentää nolona tiehensä. Superkamut jäävät pohtimaan tilannetta. Ei ollut kilttiä mollata papukaijaa, he toteavat. Meidän tulee ottaa papukaija mukaan leikkiin. Eläimet alkavat etsiä papukaijaa. Yhtäkkiä se lentää paikalle suussan mansikoita, mustikoita ja muita marjoja. Se antaa ne muurahaiselle. Superkamut pyytävät papukaijaa jäämään metsään. Se on matkalla etelään, koska se ei selviä talvesta. Mutta superkamut ratkaisevat ongelman: ne rakentavat majavan ohjeiden mukaan papukaijalle talon.

Fiona Remptin kuvakirja Superkamut käsittelee hyvin sopuisasti mukalaisuutta ja vierautta. Konfliktit ratkeavat vaivattomasti, eikä ongelmille esitetä syytä. Lasten Keskuksen julkaisema kirja on kaunis ja hienosti kuvitettu. Värit ovat puhtaita ja pinnat selkeitä. Eläimet ovat luonnikkaita. Teoksen siloisuus on sen miinuspuoli.

Mielikuvitus antaa siivet

Vainio, Pirkko: Reino saa siivet. Lasten keskus 2016.

Reino rapusuttelee ruohonkorsia ja huomaa mehiläisen. Se pörisee ja kulkee tarmokkaasti kukasta kukkaan. Kunpa minäkin osaisin lentää! Reino huomaa hahtuvaisen voikukan, puhaltaa ja niin siemenet lähtevät kieppumaan ilmassa. Ehkä minäkin voisin lentää tällaisella? Reino alkaa etsiä sopivanmuotoisia kukanvarsia. Koiranputken kukinto tuntuu tarpeeksi isolta. Mutta joka kerta Reino tupsahtaa loikan jälkeen takaisin maahan. Pitää saada siivet, tuumii Reino.

Reino tarkkailee sudenkorentoa. Tuollaiset siipien pitää olla. Reino kokeilee vaahteran siemenkotia ja hypää heinänkorrelta ilmaan. Suoraan sammalikkoon! Tarvitsen isommat siivet. Reino huomaa perhosen, ja etsii sopivia puunlehtiä. Valmiina liitämään! Mutta oksalta Reino rysähtää suoraan pensaikkoon. Reino näkee varpusen: tuollaiset vahvat siivet minä tarvitsen. Sulat! Niistä minä teen siivet. Mutta männyn latvasta Reino putoaa neulasmattoon. Minun on vielä harjoiteltava laskeutumista, tuumii Reino. Ilta saapuu ja Reino törmää torkkuvaan lepakkoon. Sen siivet ovat juuri sellaiset, jotka kantasivat Reinoa. Nyt olen oikeilla jäljillä! Vaahteranlehden muoto vaikuttaa oikealta. Reino hyppää kiveltä - suoraan lammikkoon.

Uupuneena Reino nukahtaa lumpeenlehdelle. Ja näkee unta. Hiirityttö kuiskuttaa sen korvaan: Reino, et voi lehtää toisten siivillä. Sinun pitää kasvattaa omasi! Mutta eihän minulla ole siipiä. On sinulla, sisälläsi, pienet siivenalut. Ne sinä voit kasvattaa suuriksi - ne sijaitsevat samassa paikassa kuin unelmasikin.

Reino herää. Ja löytää siipensä. Unelmiensa ja mielikuvituksen siivin se seilaa harakankelloilla ja lentää avaruuden tähtitarhoissa.

Reino saa siivet on kaunis kirja, joka avaa itsensä vasta muutaman lukukerran jälkeen. Mielikuvituksen ja luonnon tarkkailun yhteys, samankaltaisuuksien oivaltaminen ja eri käyttötarkoitusten kokeileminen ylistää luovuutta ja kädentaitoja. Keskikesän kuulaus ja kauneus on kirjassa käsinkosketeltavan läsnä. Uusi lukukerta kesän keskeltä antoi teokselle uuden ulottuvuuden. Erityisen koskettavaa oli Reinon sitkeä yrittäminen, epäonnistumiset eivät lannistaneet häntä vaan johdattivat eteenpäin.

Pirkko Vainio on suomalainen kuvittaja ja lastenkirjailija. Hän asui pitkään Italiassa. Hänen kirjojaan on käännetty ja julkaistu useilla kielillä. Lukuketussa on ollut hänen kuvakirjojaan alusta lähtien. Reino saa siivet on hänen uusin Suomessa julkaistu teoksensa.

Mikä kumma tulla tuhisee?

Ulla Lehtonen: Matsän outo vieras. Kuvittanut Sari Airola. Lasten Keskus 2014.

Metsä kohisee ja kuhisee, silmiä vilisee ja kuonoja vilahtelee puiden takana. Huhut kulkee: kuka on outo vieras metsässä? Se yöpyi kuusen alla. Se söi linnun munan! Pöllö viimein kutsuu metsän väen kuultavaksi oudon ja uuden.

Tulokas osoittautuu siiliksi. Ulla Lehtonen on kirjoittanut runomuotoisen kertomuksen pelosta ja hämmingistä, kun metsän asujamisto joutuu puntaroimaan outoa vierasta. Siili on lähtenyt kuivan kesän vuoksi metsään hakemaan ravintoa itselleen ja poikaselleen.

Ulla Lehtosen riimi on kulkevaa kuin itse tarina. Se soveltuu erinomaisesti ääneenluettavaksi. Sari Airolan kuvat tukevat hyvin epäluuloja ja kummastusta mitä outo ja uusi herättää. Jos teksti olis vähän isompaa se soveltuisi vielä paremmin lapsen ja nuoren itse luettavaksi. Onneksi tekstilaji ja taitto tukee lukemista. Tieto-osuus on myös hieno asia kirjassa. PL 2016.

Tahdon koiranäyttelyyn!

Anna Härmälä: Sinä et kuulu tänne, Beiron. Schildts 2011.

Beiron näkee ilmoituksen kotikoivussaan: koiranäyttely. Minä haluan osallistua siihen! Jorin mielestä se ei ole hyvä ajatus. Mutta Beiron lähtee silti. Mutta mitä rotua Beiron on? 

Anna Härmälän kuvakirja "Sinä et kuulu tänne, Beiron" ilahduttaa lukijaa monella tapaa. Siinä on paljon hauskoja yksityikohtia, joita voi tutkia. Hiiret ja jänikset ja myyrät harrastavat kotikoloissaan kaikkea hauskaa. He jonglööraavat, lukevat ja pelaavat kaikenlaisia pelejä. Beironin keralla taas metsän kivet ja puut tuntevat masennusta tai iloa. Juonen kulkua on helppo ja hauska seurata Beironin kulkemaa polkua pitkin. Se auttaa nuorte lukijaa näkemään tarinan kuin elokuvana - Hugh Luptonin Tarinatiessä sama on toteutettu riemastuttavasti. Beironilla on kavereita metsässä, ja hän on hyvin luonteikas ja sympaattinen. Kirja ei myöskään opeta eikä kirja tunnu yhtään lapselliselta - molemmat ovat tärkeitä lukudiplomikirjan ominaisuuksia. Tekstin määrä on hyvin sopiva, eikä se kerro asioita, joita kuva jo kertoo. Teksti on myös riittävän isoa nuorelle lukijalle. Ja tietenkin kirja on hauska!
 
Anna Härmälä on nuori kuvittaja ja graafikko. Hänen "kylärakkikirjansa" Sinä et kuulu tänne, Beiron ja Sinä päätät itse, Jori kertovat koirakaveruksista ja koko metsän eläimistä. Kirjat saivat paikkansa Lukuketun toisen luokan diplomissa, Lukurevossa. PL 2016.