perjantai 9. joulukuuta 2016

Koti-ikävän siivet

Päivi Franzon ja Sari Airola: Muuttolintulapsi. Lasten Keskus 2007.


Anna on muuttanut vanhempiensa kanssa uuteen kotiin ja uuteen maahan. Hän kaipaa takaisin kotikylään. Anna näkee lasten leikkivän pihalla ja ryntää ulos. Mutta kukaan ei pyydä häntä mukaan. Ei seuraavanakaan päivänä. Anna jää syrjään. Anna näkee muuttolintujen lentävän talojen välissä. Hän tekee siivet! Anna rakentaa siivet karkkipapereista ja nousee taivaalle kaipauksen ja koti-ikävän kantamana. Hän tavoittaa pilvet ja auringon ja leikkii onnellisena. Kauempaa etelästä hän kuulee lasten ääniä. Pilvien keskellä saarella ilakoiva lapsijoukko hakee Annan mukaan leikkeihin. 

Mitä paremmin Anna viihtyy pilvisaarella, sitä kevyemmäksi hän tulee. Hänestä ei jää edes jalanjälkiä ensilumeen! Lentoretket ohentavat häntä. Anna ymmärtää, ettei hän voi kuulua kahteen maailmaan yhtä aikaa. Hänen kotinsa on äidin ja isän luona. Viimeisen matkan jälkeen Annaa katsoo pihassa Otto, joka kehuu hänen tekemäänsä lumiankkaa. Otto jää hissistä yhdeksännessä kerroksessa. Hän tulee hakemaan Annaa leikkimään seuraavana päivänä.

Muuttolintulapsi on hieno kirja, joka kertoo tunteista ja mielensisäisyydestä. Miten yksinäisyys voi vieraannuttaa ja ohentaa kosketuksen maailmaan. Ja miten tärkeää on mielikuvitus ja ystävyys. Elämässä selviytymiseen tarvitaan molempia.  

Päivi Franzon on Keminmaalta kotoisin oleva opettaja ja kirjailija, joka on yhdessä Sari Airolan kanssa tehnyt myös toisen tunnekuvakirjan kuolemasta ja surusta. Surusaaappaat ilmestyi vuonna 2006. Kuvittaja Sari Airolalla on kaksi omaa kuvakirjaa: L niin kuin Leopardi ja Lentävät syntymäpäivät minareettimaassa. 

Ketunpentu : tunteet

PL 09122016


Pimeä on täynnä mörön mörinää

Nina Haiko: Mörön unisukat. Lasten Keskus 2007.


Jussi pelkää pimeää eikä uskalla nukahtaa. Möröt ovat mustia, eikä sen takia voi tietää montako mörköä mahtuu pilkkopimeään huoneeseen. Uni ei tule. Mutta sitten Jussi kuulee vaimeaa nyyhkytystä. Pienen pieni mörkö on murheellinen, koska sillä ei ole yhtään ystävää. Mörkö lupaa neuloa Jussille unisukat, niin että Jussin ei tarvitse enää pelätä mörköjä eikä pimeää. Jussia naurattaa ajatus neulovasta möröstä, joka hoitaa lampaita! Yhdessä he lähtevät tapaamaan Pimeää. 

Nina Haiko on värikylläinen kuvittaja, joka on tarttunut pariinkin otteeseen Kaarina Helakisan satuihin. Tuuliin tähystäjä ja Rubiinisydän ovat hänen kuvituksiaan. Pieni maahiskirja on toinen hänen oma kuvakirjansa. Se on Kustannus-puntsin julkaisema saamelaismytologiaa käsittelevä kirja. Mörön unisukat on kaunis ja lempeä unikirja pimeää pelkääville.

Ketunpentu : Unikirjat

PL 09122016


Sipulirengassuolle!

Juba: Minerva : Sipulirengassuon vanki. Otava 2016.


Minerva, tuo nuori seikkailijattaremme on taas täällä. Hän on matkalla Alajuoksun valtakuntaan pelastamaan universumintekokonetta vaeltavalta moolokkirapujen armeijalta. Mutta kelluvan pullukan kiellosta huolimatta Minerva avaa silmänsä Sipulirengassuon yllä ja vhuumph jokin voima tempaa hänet alas. Pahaksi onneksi se joka joutuu Sipulirengassuolle ei pääse sieltä koskaan pois! Mutta sankarittaremme ei tietenkään lannistu vaan pelastaa siinä sivussa Sipuliregassuon pahalta noidalta ja hänen kiroukseltaan. Ja matka jatkuu kohti Elävien Luiden Laaksoa.

Hyvä kirjailija Juba, olen rakastunut teihin. Tai ainakin Minervaan. Ja jään kiihkeänä odottamaan viidettä Minervan seikkailua. 

Terveisin Lukukettuemo

PS. Luin Jääkarhun sydäntä ääneen kaksi- ja viisivuotiaalle. Ja sille viisivuotiaalle se piti heti seuraavaksi lukea uudestaan (ja noin 40-vuotiaalle myös...) Minervan lukijakunnan ikähaitari on siis todistetusti ainakin 2-60-vuotiaat.

Lukurepo : sarjakuvat  Kirjakettu : sarjakuvat

PL 09122016

Pidätkö yökirjaa?

Inka Nousiainen ja Satu Kettunen: Yökirja. Tammi 2015.

 

Kirjan etusivulla on kuu, sulkia, korvia, lehtiä, heinänhelpeitä ja yöeläimiä. Lukijaa kutsutaan astumaan yön hämärään - rohkeasti ja silmät auki. Silloin voi voittaa itselleen ystävän. Ystäväsi voi olla mielikuvitusystävä, sielunsisko, toinen minä joka tukee sinun elämänrohkeuttasi. Tai se voi olla se ystävä jota et muuten tapaisi, kohtaamatta yötä ja sen salaperäisiä varjoja. Eräänä yönä kun on vähän pilvistä ja tähdet ovat himmeää paperia, lähtee Kuu yöllä ulos, mäelle. Siellä hän kohtaa Raan, ja Suru-koiran. Raa itkee ilosta, kun kaikki on niin kaunista ja Suru-koira on muuten vaan aina surullinen. Oletko pitänyt yökirjaa? kysyy Kuu Raalta. 

Kuulla on pikkusisko, joka haluaa sirkukseen töihin. Heidän äitinsä tekee ystäviä ihmisille: isoja ihmisennäköisiä nukkeja, joita voi halata ja pitää vieressä öisin.
Kuu voi olla ulkona vain öisin, koska hän on allerginen auringonvalolle. Kuu on onnellinen, kun on löytänyt ystävän. Ystävä on ihminen, jolta on voinut kysyä oman kysymyksensä. Ja jonka luo voi viedä hiljaisuutensa. Kuun mielestä Raa saattaa itkeä myös hänen kyyneleensä. He leikkivät öisin lepakoita ja keräävät aarteita kuten pöllon sulkia. Ja Raalle Kuu haluaa näyttää myös päiväpukunsa.

"Keinutaanko kuuhun vai aurinkoon? minä kysyn ja Raa vastaa: - Molempiin yhtä aikaa! Sellainen hän on. Minun Raani. Ketunsilmäinen tyttö, jonka takia
minua ei enää huolestuta mikään."

Inka Nousiainen on juvalaissyntyinen kirjailija, jonka ura alkoi jo lukioiässä. Hänen tekstinsä on kirkasta ja kuulasta ja taloudellista. Tämä on hänen ensimmäinen kuvakirjansa. Satu Kettunen on vahvalla tavalla vastannut tekstin antiin - kuvat ovat syviä, tummia ja monikerroksisia. Niissä vilahtaa
sulat ja narut ja Hannu Tainan kuvitus Raija Siekkisen kirjoihin.

Yökirja on hämmentävä ja vaativa teos. Se haastaa lukijansa ottamaan uusiksi, ymmärtämään oman reagtionsa ja ymmärtämään teoksen oman laadun.
Teoksen teemana on ystävyys. Yhtä vahvasti sen teema on yksinäisyys. 


Minä kipuilin yökirjan kanssa koska se soitteli niin syvästi minun lapsen yksinäisyyttäni - tavalla jota en muista yhdenkään kirjan aikaisemmin tehneen. Minulle Kuu on ehdottomasti tyttö. Tämä kommentti vastuksena kirjaa käsitteleviin blogeihin, joihin laitan tässä muutaman linkin. 

Kirja sai Tiiliskivi 2015 -palkinnon.

http://kirjanurkkaus.blogspot.fi/2015/09/inka-nousiainen-satu-kettunen-yokirja.html
https://ibbyfinland.fi/portfolio/arvio-inka-nousiainen-yokirja/
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/yokirja-2/
http://www.lily.fi/blogit/sivulauseita/yokirja-ehka-koko-maailman-mutta-varmasti-taman-vuoden-kaunein-lastenkirja
http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/2016/01/yolla-voi-nahda-kaikenlaista-hienoa.html


Kettu Repolainen: Kuvakirjat. Lukuketun vintti: Kuvakirjat. Rajulukupusu: Kuvakirjat


PL09122016

Tulimieltä rinnakkaismaailmoissa

Gillian Philip: Tulimieli. Suomentanut Jussi Hirvi. Alligaattori 2014.


Seth ja Conal ovat veljeksiä. Heillä on sama isä, mutta eri äiti. Lilith ei paljon Sethistä perusta. Isänsä linnoituksessa Seth saa pärjätä omillaan. Vähitellen hän saa ystäviä ja kunnioitusta ja oppii hillitsemään sudenpennunkaltaista raivoaan ja vihaansa. Eiliä hän rakastaa, Orach ja Sionnach ovat hänen ystäviään, mutta Conal on hänen päällikkönsä. 

Sithe-kansan ja täyskuolevaisten maailman välissä on huntu, joka estää ihmisiä näkemästä ja tunnistamasta sithe-kansaa. Sithet elävät vuosisatoja, ovat tasa-arvoisia niin rakkaudessa kuin taistelussa. Ne ovat väkivaltaisia ja käyttävät miekkaa herkästi. Conal joutuu karkoitetuksi täyskuolevaisten maailmaan röyhkeytensä vuoksi. Karkoitukseen lähtee mytös Seth - hän ei eroa veljestään.


Tulimieli aloittaa fantasiasarjan, jonka rinnakkaismaailmat sijoittuvat 1500-luvun Skotlantiin ja noitavainojen maailmaan. Tulimielen fantasiakuvasto tuo mieleen Philipp Pullmanin hienon Kultainen kompassi -sarjan. Siinä enkeleiden maailma on myös yksi rinnakkaismaailmoista.


Tulimielessä tuliset tunteet kantavat juonta - viha ja rakkaus syntyvät ja kuohuvat vahvoina sithe-maailmassa. Perhesuhteet ovat vahvoja, niin kylmyydessä kuin kuumuudessa. 


Sarjan toinen osa Verikivi on ilmestynyt suomeksi. Englanniksi sarjasta on ilmestynyt tähän mennessä neljä osaa.

www.gillianphilip.com

Rajulukupusu - Fantaasian kartta.


PL 09122016