Potaatteja, potaatteja!

Salminen, Aiju: Potaatit. Sammakko 2010

"Uaahh!!! Kääk! Yyh! Oi Voi! Oi voi! Potaatille on kasvanut häntä! Hih! Ei se ole häntä, se on itu! Meille tulee kohta jälkikasvua!"

Aiju Salmisen sarjakuvastripit perunoista eli potaateista käsittelevät maailmaa maahanmuuttajista sukukokoukseen. Yksinkertaista ja hyvää. Tarjoillaan välipalanomaisesti napostellen.

Potaatit ovat ilmestyneet strippeinä ainakin Savon Sanomissa. Aiju Salminen on kuvittanut myös lastenkirjoja kuten Tittamari Marttisen Ikoma perheeni ja Kassu vauhdissa.

Kohti tähtiä!

Sortland, Björn & Parvela, Timo:  Kutsu. Kuvittanut Pasi Pitkänen. WSOY 2015. Kepler62 -sarjan kirja yksi.

Ari on vartijan kamerassa. Hän pitelee omenaa, jonka on juuri varastanut. Vartija saa hänet kiinni, mutta Ari vain puraisee omenaa ja laittaa sen takaisin omenakasaan. Vartija raahaa Arin ulos ja tyhjentää hänen taskunsa. Sieltä löytyy foliopakkauksessa uusi peli, jonka nimi on Kepler62. Ari laahustaa kotiin. Siellä ei odota muu kuin maissinaksut, joita sentään vielä riittää kaikille, ei vain rikkaille. Äiti on taas jossain retkillään etsimässä jotain - ruokaa, rahaa, työtä. Pikkuveli Jonin reppu on hujan hajan eteisessä. Ari näkee pakkauksen Jonin kädessään: se on - Kepler62.

Ari ja Joni alkavat pelata. Tunnit kuluvat. Yhdessä he pääsevät tasolle 99. Mutta siinä on seinä vastassa. Mikään ei toimi. Peliyhteisöistä ei heru apua. Viimeinen yritys on enää jäljellä. Minkä aseen Ari valitsee. Joni tarttuu Aria kädestä: "Ota tikari. Laita silmät kiinni, vastustaja on nopeampi kuin silmäsi. Minä sanon kun sinun pitää iskeä." Ja niin Ari kulkee silmät kiinni, vaiston varassa, tuntien uhkan.

He pääsevät läpi pelistä. Mutta mitä sitten? Onko tämä kutsu, niin kuin huhutaan? Mihin? Millainen? Mitä nyt on tehtävä?

Parvela, Sortland ja Pitkänen ovat luoneet lasten ja  nuorten scifi-sarjan, joka on saanut nosteen aikaan. Sarjan olennainen osa on sen grafiikka - kuvitus luo sekä jännitteitä että on osallinen itse tarinan kerrontaan. Se lähenee sarjakuvallisuutta - tai viittaa elokuvallisuuteen. Teksti on lyhyttä ja selkeää. Ensimmäisessä osassa sivuja on noin 120 ja niistä ehkä kymmenesosa on kuvia. Toinen osa on hiukan pitempi. Kirjaan on mahdollista tarttua heti, kun lukutaito on harpannut sanojen lukemisesta ymmärrykseen. Sarja tavoittelee laajaa ikähaitaria - ja ehkä saavuttaa sen? Suositusikää voisi arvuutella toisesta luokasta seitsemänteen.

Kepler62 on aluevaltaus. Toinen osa Lähtölaskenta alkoi jo koukuttaa aikuista scifin lukijaakin.

Kirja 1:Kutsu
Kirja 2: Lähtölaskenta
Kirja 3: Matka
Kirja 4: Pioneerit
Kirja 5: Virus
Kirja 6: Salaisuus

Pl13082017

Herra Gummi vastaan Jaakko

Stanton, Andy: Olet ilkimys, herra Gummi! Kuvittanut David Tazzyman. Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Schildts & Söderström 2014.

Herra Gummi on aikamoinen tapaus. Hän on kiivas ja punapartainen mies, jonka silmät verestävät ja tuijottavat kuin kurjaan luolaan käpertynyt meritursas. Hän on hirveä kammotus ja vihaa lapsia, eläimiä, hauskuutta ja keitettyjä maissintähkiä. Mukavaa hänestä sen sijaan on torkkua sängyssä, olla yksinäinen ja murjottaa kaikille.

Herra Gummi asuu Lamonen-Pulin kaupungissa. Sen laitamilla asuu myös kulkukoira, jonka nimi on Jaakko. Kaikki kaupungin asukkaat rakastavat Jaakkoa. Jaakko on iso ja karvainen ja on hulluna puutarhoissa kieriskelyyn. Kaupunkilaisista Jaakko tuo onnea, ja siksi heillä on sille aina pieniä makupaloja ja herkkuja.  Herra Gummillakin on puutarha. Ja mitä hienoin ja viehkein ja vehrein! Tarina alkaa siitä, kun Jaakko löytää herra Gummin puutarhan.

Olet ilkimys, herra Gummi! sisältää teenjuontia, outoja juonenkäänteitä, lauluja, mätiä lehmänsydämiä, salaperäsiä bonustarinoita, joissa kerrotaan maailmankaikkeuden arvoituksesta sekä Polly - jonka oikeaa nimeä en aio yrittää kirjoittaa tähän - Joonatan Kare, tyttö nimeltä Pekka, Martti Pikapesula, Ville Viljami Kolmas eli tuttavallisemmin VV Kolmas, joka on lihakauppias, rouva Suloinen, jolla on makeiskauppa sekä Perjantai O´Vela, jonka mielestä totuus on sitruunamarenki. Ja loppu kirjasta (ennen salaperäistä bonustarinaa) on pelkkää tyhjää, typösen tyhjää tilaa.

Tietenkin tärkeintä kaikesta on se, että kirja on hauska. Sen lisäksi että sen sivuilla on vähän tekstiä ja siinä on kuvia. Ja myyriä, ketsuppia ja myrkkyä.

Tämä on ensimmäinen herra Gummista kertova kirja. Herra Gummi on ilkimys ja muistuttaa aika paljon Nilviöiden pariskuntaa Roald Dahlin samannimisessä kirjassa. Kirjailija Andy Stanton onkin palkittu Roald Dahl Funny Prizella. Hän on kirjoittanut yhdeksän Gummi-kirjaa ja niistä kahdeksas on nyt ilmestymässä. Kettukirjana kelpo toisesta luokasta viidenteen. Ja ääneenlukukirjana nauruvaroitus.

Olet ilkimys, herra Gummi!
Herra Gummi ja piparipohatta
Herra Gummi ja voimakivet
Herra Gummi ja vuorenpeikot
Herra Gummi ja tassiva karhu
Mitä syödään, herra Gummi?
Herra Gummi ja kirsikkapuu
Herra Gummi ja salapiilo

PL 11082017

Koti-ikävän siivet

Päivi Franzon ja Sari Airola: Muuttolintulapsi. Lasten Keskus 2007.

Anna on muuttanut vanhempiensa kanssa uuteen kotiin ja uuteen maahan. Hän kaipaa takaisin kotikylään. Anna näkee lasten leikkivän pihalla ja ryntää ulos. Mutta kukaan ei pyydä häntä mukaan. Ei seuraavanakaan päivänä. Anna jää syrjään. Anna näkee muuttolintujen lentävän talojen välissä. Hän tekee siivet! Anna rakentaa siivet karkkipapereista ja nousee taivaalle kaipauksen ja koti-ikävän kantamana. Hän tavoittaa pilvet ja auringon ja leikkii onnellisena. Kauempaa etelästä hän kuulee lasten ääniä. Pilvien keskellä saarella ilakoiva lapsijoukko hakee Annan mukaan leikkeihin. 

Mitä paremmin Anna viihtyy pilvisaarella, sitä kevyemmäksi hän tulee. Hänestä ei jää edes jalanjälkiä ensilumeen! Lentoretket ohentavat häntä. Anna ymmärtää, ettei hän voi kuulua kahteen maailmaan yhtä aikaa. Hänen kotinsa on äidin ja isän luona. Viimeisen matkan jälkeen Annaa katsoo pihassa Otto, joka kehuu hänen tekemäänsä lumiankkaa. Otto jää hissistä yhdeksännessä kerroksessa. Hän tulee hakemaan Annaa leikkimään seuraavana päivänä.

Muuttolintulapsi on hieno kirja, joka kertoo tunteista ja mielensisäisyydestä. Miten yksinäisyys voi vieraannuttaa ja ohentaa kosketuksen maailmaan. Ja miten tärkeää on mielikuvitus ja ystävyys. Elämässä selviytymiseen tarvitaan molempia.  

Päivi Franzon on Keminmaalta kotoisin oleva opettaja ja kirjailija, joka on yhdessä Sari Airolan kanssa tehnyt myös toisen tunnekuvakirjan kuolemasta ja surusta. Surusaaappaat ilmestyi vuonna 2006. Kuvittaja Sari Airolalla on kaksi omaa kuvakirjaa: L niin kuin Leopardi ja Lentävät syntymäpäivät minareettimaassa. 

Ketunpentu : tunteet

PL 09122016

Pimeä on täynnä mörön mörinää

Nina Haiko: Mörön unisukat. Lasten Keskus 2007.

Jussi pelkää pimeää eikä uskalla nukahtaa. Möröt ovat mustia, eikä sen takia voi tietää montako mörköä mahtuu pilkkopimeään huoneeseen. Uni ei tule. Mutta sitten Jussi kuulee vaimeaa nyyhkytystä. Pienen pieni mörkö on murheellinen, koska sillä ei ole yhtään ystävää. Mörkö lupaa neuloa Jussille unisukat, niin että Jussin ei tarvitse enää pelätä mörköjä eikä pimeää. Jussia naurattaa ajatus neulovasta möröstä, joka hoitaa lampaita! Yhdessä he lähtevät tapaamaan Pimeää. 

Nina Haiko on värikylläinen kuvittaja, joka on tarttunut pariinkin otteeseen Kaarina Helakisan satuihin. Tuuliin tähystäjä ja Rubiinisydän ovat hänen kuvituksiaan. Pieni maahiskirja on toinen hänen oma kuvakirjansa. Se on Kustannus-puntsin julkaisema saamelaismytologiaa käsittelevä kirja. Mörön unisukat on kaunis ja lempeä unikirja pimeää pelkääville.

Ketunpentu : Unikirjat

PL 09122016

Sipulirengassuolle!

Juba: Minerva : Sipulirengassuon vanki. Otava 2016.

Minerva, tuo nuori seikkailijattaremme on taas täällä. Hän on matkalla Alajuoksun valtakuntaan pelastamaan universumintekokonetta vaeltavalta moolokkirapujen armeijalta. Mutta kelluvan pullukan kiellosta huolimatta Minerva avaa silmänsä Sipulirengassuon yllä ja vhuumph jokin voima tempaa hänet alas. Pahaksi onneksi se joka joutuu Sipulirengassuolle ei pääse sieltä koskaan pois! Mutta sankarittaremme ei tietenkään lannistu vaan pelastaa siinä sivussa Sipuliregassuon pahalta noidalta ja hänen kiroukseltaan. Ja matka jatkuu kohti Elävien Luiden Laaksoa.

Hyvä kirjailija Juba, olen rakastunut teihin. Tai ainakin Minervaan. Ja jään kiihkeänä odottamaan viidettä Minervan seikkailua. 

Terveisin Lukukettuemo

PS. Luin Jääkarhun sydäntä ääneen kaksi- ja viisivuotiaalle. Ja sille viisivuotiaalle se piti heti seuraavaksi lukea uudestaan (ja noin 40-vuotiaalle myös...) Minervan lukijakunnan ikähaitari on siis todistetusti ainakin 2-60-vuotiaat.

Lukurepo : sarjakuvat  Kirjakettu : sarjakuvat

PL 09122016

Pidätkö yökirjaa?

Inka Nousiainen ja Satu Kettunen: Yökirja. Tammi 2015.

 

Kirjan etusivulla on kuu, sulkia, korvia, lehtiä, heinänhelpeitä ja yöeläimiä. Lukijaa kutsutaan astumaan yön hämärään - rohkeasti ja silmät auki. Silloin voi voittaa itselleen ystävän. Ystäväsi voi olla mielikuvitusystävä, sielunsisko, toinen minä joka tukee sinun elämänrohkeuttasi. Tai se voi olla se ystävä jota et muuten tapaisi, kohtaamatta yötä ja sen salaperäisiä varjoja. Eräänä yönä kun on vähän pilvistä ja tähdet ovat himmeää paperia, lähtee Kuu yöllä ulos, mäelle. Siellä hän kohtaa Raan, ja Suru-koiran. Raa itkee ilosta, kun kaikki on niin kaunista ja Suru-koira on muuten vaan aina surullinen. Oletko pitänyt yökirjaa? kysyy Kuu Raalta. 

Kuulla on pikkusisko, joka haluaa sirkukseen töihin. Heidän äitinsä tekee ystäviä ihmisille: isoja ihmisennäköisiä nukkeja, joita voi halata ja pitää vieressä öisin.
Kuu voi olla ulkona vain öisin, koska hän on allerginen auringonvalolle. Kuu on onnellinen, kun on löytänyt ystävän. Ystävä on ihminen, jolta on voinut kysyä oman kysymyksensä. Ja jonka luo voi viedä hiljaisuutensa. Kuun mielestä Raa saattaa itkeä myös hänen kyyneleensä. He leikkivät öisin lepakoita ja keräävät aarteita kuten pöllon sulkia. Ja Raalle Kuu haluaa näyttää myös päiväpukunsa.

"Keinutaanko kuuhun vai aurinkoon? minä kysyn ja Raa vastaa: - Molempiin yhtä aikaa! Sellainen hän on. Minun Raani. Ketunsilmäinen tyttö, jonka takia
minua ei enää huolestuta mikään."

Inka Nousiainen on juvalaissyntyinen kirjailija, jonka ura alkoi jo lukioiässä. Hänen tekstinsä on kirkasta ja kuulasta ja taloudellista. Tämä on hänen ensimmäinen kuvakirjansa. Satu Kettunen on vahvalla tavalla vastannut tekstin antiin - kuvat ovat syviä, tummia ja monikerroksisia. Niissä vilahtaa
sulat ja narut ja Hannu Tainan kuvitus Raija Siekkisen kirjoihin.

Yökirja on hämmentävä ja vaativa teos. Se haastaa lukijansa ottamaan uusiksi, ymmärtämään oman reagtionsa ja ymmärtämään teoksen oman laadun.
Teoksen teemana on ystävyys. Yhtä vahvasti sen teema on yksinäisyys. 

Minä kipuilin yökirjan kanssa koska se soitteli niin syvästi minun lapsen yksinäisyyttäni - tavalla jota en muista yhdenkään kirjan aikaisemmin tehneen. Minulle Kuu on ehdottomasti tyttö. Tämä kommentti vastuksena kirjaa käsitteleviin blogeihin, joihin laitan tässä muutaman linkin. 

Kirja sai Tiiliskivi 2015 -palkinnon.

http://kirjanurkkaus.blogspot.fi/2015/09/inka-nousiainen-satu-kettunen-yokirja.html
https://ibbyfinland.fi/portfolio/arvio-inka-nousiainen-yokirja/
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/yokirja-2/
http://www.lily.fi/blogit/sivulauseita/yokirja-ehka-koko-maailman-mutta-varmasti-taman-vuoden-kaunein-lastenkirja
http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/2016/01/yolla-voi-nahda-kaikenlaista-hienoa.html


Kettu Repolainen: Kuvakirjat. Lukuketun vintti: Kuvakirjat. Rajulukupusu: Kuvakirjat

PL09122016