Upea ilmestys, totesi Pirhonen!

Huovi, Hannele: Jättityttö ja Pirhonen. Kuvittanut Kristiina Louhi. Tammi 2011.

Tyyne Heikkilä oli jättiläinen. "Jättiläisenä oleminen on hankalaa nykyään, kun maan pinnalla vilisee jos jonkinmoista kulkijaa. Miten minusta tulikin näin iso!" Mutta yksin on raskasta elää. "Maailmassa ei ole ketään samanlaista kuin minä." Ja tottahan se oli. Tyyne alkoi itkeä. Suuret kyyneleet vierivät ja olivat melkein hukuttaa Pirhosen. Pirhonen oli pienikokoinen mies, joka joutui aina katsomaan ylöspäin. Ja niin hän näki jättiläisen. "Upea ilmestys!" innostui Pirhonen ja meni heti kauppaan ostamaan kaukoputkea.

Hannele Huovin ja Kristiina Louhen kuvakirja Jättityttö ja Pirhonen on hieno tarina erilaisuudesta ja ystävyyden mahdollisuudesta, kun molemmat arvostavat toisiaan. Se sopii Lukuketussa hyvin moneen kolunkiin. Sen voi nauttia satuna tai kertomuksena tai kuvakirjana. Ja jos lukutaitoa riittää niin vaikka ekaluokalta kuudennelle luokalle. Nyt se on vain paikoitettu kolmasluokkalaisten Kirjaketun kuvakirjoihin. 

Hannele Huovin teksti säilyttää salaperäisyyden tarinassa. Kielellisesti se lukeutuu kuin runous tai selkokieli. Kaunista ja hienoa. Kristiina Louhen kuvitus sopii tarinaan erittäin hyvin, koivu hiuksissa oli vaikuttava, samoin jättitytön punaiset kynnet. Oikeasti kirja sopii kaikenikäisille ja mihin vain. Myös ääneenluettavaksi.

Loukossa!

Bently, Peter: Kissa, hiiri ja karkurijuna. Kuvittanut Steve Cox. Suomentanut Minna Ihatsu. Mäkelä 2013.

"Ja siinäpä veturinkuljettaja Mikki, jarruihin tarttuu, vaan ne ovat rikki! Raiteilla palaa jo PUNAINEN valo... on kello neljää vaille, edessä asematalo!" Selviääkö asemapäällikön kissa loukosta? Auttaako hiiri? Ehtiikö asemapäällikkö vaihtaa junan kaistaa?

Jännittävä, riimitelty kuvakirja täydentää Lukukettusen runovalikoimaa hienosti. se on helppolukuinen, värikäs ja juoni kulkee vetävästi. Tässä haluaa tietää miten tämä päättyy. Minna Ihatsun suomenos maistuu paikoitellen oikein hyvältä.

Hirveää koulupäivää, kultainen kammotukseni!

Kirkkopelto, Katri: Hirmuista koulupäivää, hirviö. Kuvitus Katri Kirkkopelto, teksti Suna Vuori. WSOY 2006.

Pikkuhirviötä pelottaa. Se on levoton. Se on ahdistunut. Huolissaan. Sitä hirvitti! Huomenna alkaa koulu. Se oli varma, ettei se pärjännyt raatelussa ja raapimisessa eikä pelottelun alkeissa puhumattakaan väijymisestä ja takaa-ajosta. Ainoastaan karjumisessa se uskoi pärjäävänsä kohtalaisesti. 

"Pikkuhirviö oli iso, hidas ja hiukan kömpelö, ja lisäksi jotain sellaista, jota äiti ja isä - luullessaan, ettei pikkuhirviö kuullut - kutsuivat pohdiskelijaksi. Se haiskahti yhtä ikävältä kuin kielellisesti lahjakas tai heiveröinen.

Vasta vapaaehtoisilla yläluokilla opeteltiin lukemista, kirjoittamista ja laskemista, joita ei pidetty hirviöille kovinkaan hyödyllisinä aineina, sekä oppia menneistä ajoista ja muista maista, joiden tuntemisen tarpeellisuudesta tapeltiin vanhempien neuvostossa joka vuosi."

Mutta pikkuhirviö saa ystävän - tosin Hoi Polloi on tyttö - ja se pärjää karjumisessa aivan loistavasti. Ja se saa nimen! Odysseus. 

Katri Kirkkopellon ja Suna Vuoden ensimmäinen hirviökirja Hirveää, parkaisi Hirviö oli Finlandia Junior ehdokas 2005. Kolmannen hirviökirjan nimi on H niin kuin Hirviö.

Kirkkopelto ja Vuori puhuvat taitavasti tunteista. Peloista ja lasten suhteista ja tunteista kertoo myös Kirkkopellon vuonna 2013 julkaistu kirja Molli. Siihen on Tiina Haapsaalu tehnyt tunteiden käsittelyä avaavan sisarteoksen Molli: hyvällä mielellä vai pahalla päällä - tunteet taidoiksi.

Kirjat toimivat hyvin ääneenluettuina lapselle. Itse luettavavaksi niissä on tekstiä ja pituutta melkoisesti. Mutta juuri koulua aloittaville hienot ja selviytymistä auttavat kirjat. Hirmuista koulupäivää, Hirviö sisältää myös maahanmuuttoa ja pakolaisuutta käsitteleviä aineksia.

Vampyyri ullakolla

Casta, Stefan: Mustikkajengi ja vampyyri ullakolla. Kuvittanut Mimmi Tollerup. Suomentanut Terhi Leskinen. Mäkelä 2013.

Elokuisessa illassa kuuluu outo ääni. Mustikkajengiläiset ovat varmoja että ullakolla on vampyyri. He lähtevät tutkimaan asiaa. Mutta isä kieltää jyrkästi ullakon penkomisen! 

Stefan Castan kuvakirjanomainen jännityskirja Mustikkajengistä toimii erittäin hyvin ääneenluettuna ja säilyttää kiinnostavuutensa jopa kuudesluokkalaisille (ehkä hieman pitkin hampain, mutta kuitenkin). 

Tärkeäksi kirjan tekee sen teema. Isä on piilottanut ullakolle lähistöllä jo pitkään asuneet pakolaiset, jotka on uhattu karkottaa maasta. Casta piilottaa tarinaansa myös uskonnollisen ulottuvuuden: Mustafalle ja Miriamille on juuri synytnyt lapsi. Casta ja Tollerup käsittelvät aihetta jännittävästi, salaperäisesti ja samalla arkisesti. Kirjallisuuden merkitys myötätunnon ja empaattisuuden ja toisen ihmisen tilanteeseen samastumisen synnyttäjänä toteutuu kirjassa hienosti.

Stefan Casta on ruotsalainen lastenkirjailija. Ja Mustikkajengistä hän on kirjoittanut useampia kirjoja. Niistä on suomennettu Mustikkajengi etsii aarretta, Mustikkajengi ja merirosvot sekä Mustikkajengi ja salaperäinen täti. Kaikki kuuluvat Lukurevon ulkomaisiin kertomuksiin.

Mitä taikasormella saakaan aikaan!

Roald Dahl: Taikasormi. Kuvittanut Quentin Blake ja suomentanut Päivi Heininen. Art house 1998.

Minä tein sen taas. Tai siis minun taikasormeni. En uskalla mennä katsomaan mitä Kesälöille on tapahtunut.

Minä pidän Kesälän pojista Joonaksesta ja Lassista kovasti. Mutta minä inhoan metsästämistä. Herra Kesälällä ja pojilla on kaikilla on omat pyssyt. Joonaksellakin vaikka hän ei kuin kahdeksan. Eräänä lauantaina he tulivat kuuden sorsan kanssa järveltä ja silloin aloin nähdä punaista. Ja osoitin heitä sormellani. TAIKASORMELLANI!

Roald Dahl on yksi maailman parhaista lastenkirjailijoista. Hänen anarkistisuutensa yhdistyy huimaan mielikuvitukseen ja aina lapsen puolella olemiseen. Samalla hän kirjoittaa hauskasti ja kielellisesti aina riemastuttaen.

Tämä on sopivan lyhyt ja hauska ja kuuluu kakkosluokan diplomiin eli Lukurepoon.

Hassan Blasim: Irakin Purkkajeesus

Hassan Blasim: Irakin Purkkajeesus. Suomentanut Samps Peltonen. WSOY 2013.

Tiikeri haluaisi kirjoittaa itsekin. Mutta on mahdotaonta ajatella, että päänsisäiset kauhut saisi supistettua sanoiksi... Muistiradio kerää parhaita aitoja tarinoita lähetettäväksi... Me odotimme vihreällä vyöhykkeellä toimeksiantoa... Pakenin kaupasta taskut täynnä säilykkeita ja suklapatukoita, ammuin ja juoksin... Purkkajeesus oli meidän tutkamme Kuwaitin sodassa. Hän vaistosi aina mihin pommit putoisivat... Marwan teki täydellisiä sanaristikoita... Minä, Teurastaja, Allawi ja Ja´far osasimme saada veitst katoamaan, mutta vain Suad osasi taikoa ne takaisin.

Mikset kirjoita kunnon romaania vaan luot aina tämän omituisen henkilögallerian? kysytään Hassan Blasimin näköiseltä mieheltä yhdessä hänen kertomuksistaan. Ja lukija ymmärtää, että kirjoittaja ei voi kuin marssittaa näkyväksi sisältään nämä ihmiset ja nämä tarinat terroristeista, sotilaista, opiskelijoista, lapsista, nuorista, sotainvalidesta ja pakolaisista Irakissa, Bagdadissa, Kuwaitin sodassa, Romanian rajalla, Suomessa. Lukija voi vain lukea ja tuntea, että siinä voisin olla minä tai Jouni tai veli tai veljenpoika.

Kirja on palkittu. Se on Publisher Weekleyn vuoden käännöskirja englanniksi arabiasta. Kirjoittaja asuu Suomessa. Bagladista Pispalaan on pitkä matka elokuvaohjaajallekin. Ja Pispalasta maailman huipulle on pitkä matka. Mutta sekin on mahdollista tehdä. Hieno kirja. Kauhea kirja. Ajankohtainen. Kiitos.

Kirjoittaja on julkaissut toisenkin kertomuskokoelman. Vapaudenaukion mielipuoli ilmestyi suomeksi 2012.

Lukuketun blogi aloittaa Rajulukupusun uutuuskirjalla. Rajulukupusu : Maailmalta ; Lyhyttä tavaraa.

Lukukettu nuuskii blogiaan

Lukukettu on jolkotellut vapaana pitkin maailmaa ja haistelut tuulia. Ja jokin etelätuuli, tai ehkä lounaasta toi sellaisten nuotiotulien hajua, että kettu intoutui ottamaan blogista vaarin.

Kettu mutustelee kirjojaan vastedes ensin blogissaan. .

Ehkä sinäkin, rakas lukukettu, intoudut kirjoittamaan, piirtämään, säveltämään tai runoilemaan jotakin, jonka paikka olisi Lukuketun blogissa? Ja vinkkaamaan Lukuketulle kirjoista, joita sen pitäisi mutustella?