Keiko Kaichi ja Grimmin veljekset: Susi ja seitsemän pientä kiliä. Suomentanut Arja Kanerva. Lasten Keskus 2015.
Vuohiemo lähtee metsään ja varoittaa pieniä kilejään avaamasta ovea sudelle. "Tunnistatte sen kyllä karheasta äänestä ja mustista käpälistä." Mutta kuinka käykään?
Tämän tuttuakin tutumman Grimmin veljesten muistiin merkitsemän sadun on kuvittanut ja kertonut japanilainen Keiko Kaichi. Hän kertoo oman persoonallisen versionsa sadusta. Susi valkaisee tassunsa leipurin jauhoilla ja kirkastaa äänensä kalkilla. Kilit ovat suloisia ja pehmeitä, eikä niitä välttämättä tarvitse nähdä kileinä, vaan eläinlapsina. Kiliä syövä susi taas on tosi pelottava: kuola valuu suusta ja kilin pieni myssy on korvassa. Lopussa susi putoaa kivet vatsassaan kaivoon ja kilit tanssivat kaivon ympärillä onnellisena. "Susi on kuollut! Susi on kuollut"
Tarinan julmuuden ja kuvien pehmeyden välillä on merkillinen ristiriita. Se säilyy myös loppukuvassa, mistä lukijalle tulee tunne että kaikki vielä toistuu... Yksittäisiä satuja kuvakirjana ilmestyy harvakseltaan. Lukukettu kiittää hienoa versiota sadusta, jota ei pitkään ole ollut kuvakirjana saatavilla. Ketussa teos sai vaikeusasteekseen kaksi kettua. Sen teksti ei ole aivan helppolukuista eikä kuvat liioin yksinkertaisia. PL 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti