Minä olen paras!

Cousins, Lucy: Minä olen paras. Suomentanut Anneli Heimonen. WSOY 2010. 

Koira juoksee ja ilakoi ja vertaa itseään ystäviinsä. Ja aina on tulos sama: se on parempi kuin muut. Mutta sitten ystävät alkavat verrata itseään koiraan. Minä osaan lentää! Siis olen paras! Ja niin kaikilla eläinystävillä on jokin asia, jossa ne ovat parhaita. Koira melkein masentuu. En ole mitään! Kaikki ovat minua parempia! Voih.

Mutta sitten tulee se tärkein asia: "Ihan selvästi pörröiset luppakorvat ovat kaikkein tärkein asia. Niin että MINÄ OLEN paras."

Viimeisellä sivulla on lukijan pakko nähdä oma lemmikkinsä, sen häntä ja turkki ja kauneus. Ja oltava samaa mieltä kuin kirjan koirapäähenkilö. Se on kuin onkin paras.

Taitavasti ja yksinkertaisesti kerrottu perustarina, joka osoittaa Lucy Cousinsin suosion salaisuuden. Hän osaa kertoa tämänkin perustarinan niin, että se lumoaa ja saa hyvälle mielelle.

Cousins on englantilainen lastenkirjailija, jonka Maisa kirjat ovat Suomessakin todella suosittuja. Hänen omilla Maisa-sivuilla on hauskoja ja yksinkertaisia tehtäviä pienille lapsille.  PL ja AL 2017

Herra Gummi vastaan Jaakko

Stanton, Andy: Olet ilkimys, herra Gummi! Kuvittanut David Tazzyman. Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Schildts & Söderström 2014.

Herra Gummi on aikamoinen tapaus. Hän on kiivas ja punapartainen mies, jonka silmät verestävät ja tuijottavat kuin kurjaan luolaan käpertynyt meritursas. Hän on hirveä kammotus ja vihaa lapsia, eläimiä, hauskuutta ja keitettyjä maissintähkiä. Mukavaa hänestä sen sijaan on torkkua sängyssä, olla yksinäinen ja murjottaa kaikille.

Herra Gummi asuu Lamonen-Pulin kaupungissa. Sen laitamilla asuu myös kulkukoira, jonka nimi on Jaakko. Kaikki kaupungin asukkaat rakastavat Jaakkoa. Jaakko on iso ja karvainen ja on hulluna puutarhoissa kieriskelyyn. Kaupunkilaisista Jaakko tuo onnea, ja siksi heillä on sille aina pieniä makupaloja ja herkkuja.  Herra Gummillakin on puutarha. Ja mitä hienoin ja viehkein ja vehrein! Tarina alkaa siitä, kun Jaakko löytää herra Gummin puutarhan.

Olet ilkimys, herra Gummi! sisältää teenjuontia, outoja juonenkäänteitä, lauluja, mätiä lehmänsydämiä, salaperäsiä bonustarinoita, joissa kerrotaan maailmankaikkeuden arvoituksesta sekä Polly - jonka oikeaa nimeä en aio yrittää kirjoittaa tähän - Joonatan Kare, tyttö nimeltä Pekka, Martti Pikapesula, Ville Viljami Kolmas eli tuttavallisemmin VV Kolmas, joka on lihakauppias, rouva Suloinen, jolla on makeiskauppa sekä Perjantai O´Vela, jonka mielestä totuus on sitruunamarenki. Ja loppu kirjasta (ennen salaperäistä bonustarinaa) on pelkkää tyhjää, typösen tyhjää tilaa.

Tietenkin tärkeintä kaikesta on se, että kirja on hauska. Sen lisäksi että sen sivuilla on vähän tekstiä ja siinä on kuvia. Ja myyriä, ketsuppia ja myrkkyä.

Tämä on ensimmäinen herra Gummista kertova kirja. Herra Gummi on ilkimys ja muistuttaa aika paljon Nilviöiden pariskuntaa Roald Dahlin samannimisessä kirjassa. Kirjailija Andy Stanton onkin palkittu Roald Dahl Funny Prizella. Hän on kirjoittanut yhdeksän Gummi-kirjaa ja niistä kahdeksas on nyt ilmestymässä. Kettukirjana kelpo toisesta luokasta viidenteen. Ja ääneenlukukirjana nauruvaroitus.

Olet ilkimys, herra Gummi!
Herra Gummi ja piparipohatta
Herra Gummi ja voimakivet
Herra Gummi ja vuorenpeikot
Herra Gummi ja tassiva karhu
Mitä syödään, herra Gummi?
Herra Gummi ja kirsikkapuu
Herra Gummi ja salapiilo

PL 11082017

Tahdon koiranäyttelyyn!

Anna Härmälä: Sinä et kuulu tänne, Beiron. Schildts 2011.

Beiron näkee ilmoituksen kotikoivussaan: koiranäyttely. Minä haluan osallistua siihen! Jorin mielestä se ei ole hyvä ajatus. Mutta Beiron lähtee silti. Mutta mitä rotua Beiron on? 

Anna Härmälän kuvakirja "Sinä et kuulu tänne, Beiron" ilahduttaa lukijaa monella tapaa. Siinä on paljon hauskoja yksityikohtia, joita voi tutkia. Hiiret ja jänikset ja myyrät harrastavat kotikoloissaan kaikkea hauskaa. He jonglööraavat, lukevat ja pelaavat kaikenlaisia pelejä. Beironin keralla taas metsän kivet ja puut tuntevat masennusta tai iloa. Juonen kulkua on helppo ja hauska seurata Beironin kulkemaa polkua pitkin. Se auttaa nuorte lukijaa näkemään tarinan kuin elokuvana - Hugh Luptonin Tarinatiessä sama on toteutettu riemastuttavasti. Beironilla on kavereita metsässä, ja hän on hyvin luonteikas ja sympaattinen. Kirja ei myöskään opeta eikä kirja tunnu yhtään lapselliselta - molemmat ovat tärkeitä lukudiplomikirjan ominaisuuksia. Tekstin määrä on hyvin sopiva, eikä se kerro asioita, joita kuva jo kertoo. Teksti on myös riittävän isoa nuorelle lukijalle. Ja tietenkin kirja on hauska!
 
Anna Härmälä on nuori kuvittaja ja graafikko. Hänen "kylärakkikirjansa" Sinä et kuulu tänne, Beiron ja Sinä päätät itse, Jori kertovat koirakaveruksista ja koko metsän eläimistä. Kirjat saivat paikkansa Lukuketun toisen luokan diplomissa, Lukurevossa. PL 2016.