sunnuntai 20. elokuuta 2017

Vili Voipio valloittaa pupuja, lintuja ja kirjastonhoitajia

Kuronen, Kirsti: Vili Voipio pongaa Pupun.  Kuvittanut Jari Paananen. Karisto 2005. Vili Voipio.

Vili Voipio on pakotettu lomalle saareen. Ilman kännykkää. Ilman kavereita. Ilman Aadaa. Äidin mielestä liian tiivis yhdessäolo 13-vuotiaana ei ole soveliasta. Mutta kovin kauaa Vili ei jaksa olla masentunut alkeellisesta mökistäkään, vaan lähtee tiedusteluretkelle. Jess! Se on pikkulepinkäinen! Mutta sitten Vili pongaa Pupun. Joka huutelee hänelle poukamassa. Aika outoja sitä paitsi.

Vili Voipio on Kirsti Kurosen nuortenkirjasarja, joka kulkee eteenpäin kuin mopo. Oikukkaasti ja hauskasti se puikkelehtii juonessa eteenpäin. Teksti on nokkelaa ja nopeaa. Mihinkään ei juututa eikä kuvailua ole liikaa. Tätä voi suositella erittäin hyvin neljännestä luokasta yhdeksänteen. Pojille, jotka eivät lue ja pojille jotka lukevat. Sarjaa on ilmestynyt seitsemän osaa tähän mennessä. Ainakin kahdesta ensimmäisestä kirjasta on otettu uudet painokset.



lauantai 19. elokuuta 2017

Aku Ankka Gottlundin jalanjäljillä

Suuri suomalainen murrekirja. Toimitus Jenni Hurme ja Aki Hyyppä. Sanoma 2017. Aku Ankka. 

Suuri suomalainen murrekirja sisältää Aku Ankka-tarinoita 18 eri murteella. Eri murrealueista on mukana pienet esittelyt ja sanastot. Valkoima sisältää mm. tarinat Niim pal viksuu, Lesot nokakkai ja Kaikkien boltsinpassaajien mutsi. Etelä-Savon murtellakin löytyy yksi Roope-setä -tarina Ankkalinnan tappelu. 

Onpa hieno Suomi 100 -julkaisu. Ja aivan Gottlundin jalanjäljillä: kukin saakoon puhua ja julkaista omalla mielellään ja kielellään. PL ja AL 2017

Minä olen paras!

Cousins, Lucy: Minä olen paras. Suomentanut Anneli Heimonen. WSOY 2010. 

Koira juoksee ja ilakoi ja vertaa itseään ystäviinsä. Ja aina on tulos sama: se on parempi kuin muut. Mutta sitten ystävät alkavat verrata itseään koiraan. Minä osaan lentää! Siis olen paras! Ja niin kaikilla eläinystävillä on jokin asia, jossa ne ovat parhaita. Koira melkein masentuu. En ole mitään! Kaikki ovat minua parempia! Voih.

Mutta sitten tulee se tärkein asia: "Ihan selvästi pörröiset luppakorvat ovat kaikkein tärkein asia. Niin että MINÄ OLEN paras."

Viimeisellä sivulla on lukijan pakko nähdä oma lemmikkinsä, sen häntä ja turkki ja kauneus. Ja oltava samaa mieltä kuin kirjan koirapäähenkilö. Se on kuin onkin paras.

Taitavasti ja yksinkertaisesti kerrottu perustarina, joka osoittaa Lucy Cousinsin suosion salaisuuden. Hän osaa kertoa tämänkin perustarinan niin, että se lumoaa ja saa hyvälle mielelle.

Cousins on englantilainen lastenkirjailija, jonka Maisa kirjat ovat Suomessakin todella suosittuja. Hänen omilla Maisa-sivuilla on hauskoja ja yksinkertaisia tehtäviä pienille lapsille.  PL ja AL 2017

Rakkaus on kujeileva kulkuri

Dahl, Roald: Annok iplik. Kuvittanut Quentin Blake. Suomentanut Sami Parkkinen. 2.p. Art House 1999.

Herra Hapuli asui pienessä asunnossa kivitalossa yksin. Hänen alapuolellaan asui rouva Hopia. Herra Hapulilla oli kaksi rakkauden kohdetta: kukat ja rouva Hopia. Mutta herra Hapuli oli hyvin ujo eikä uskaltanut lähestyä rouva Hopiaa. Rouva Hopian suurin rakkaus oli kilpikonna Allu. Joka aamu rouva Hopia saapui huolehtimaan Allusta parvekkeelleen. Eräänä aamuna rouva Hopia valitti herra Hapulille, että Allu oli liian pieni eikä tuntunut kasvavan juuri lainkaan. Yhtäkkiä ällistyttävä idea tuli humahduksessa herra Hapulin mieleen...

Rakkaus on ihmeellinen ja kujeileva kulkuri, joka saattaa ällistyttävästi muuttaa elämän. Näin tuntuu Anok iplik meille kertovan. Ja miten kekseliäitä meistä saattaa tulla, kun haluamme lähestyä ihailumme kohdetta. Roald Dahlin ilkikurista ja rakastavaa tekstiä kuvittaa Quentin Blaken ilmeikäs ja niin taitava kuvitus. Katsokaapa perspektiiviä parvekkeelta seuraavalle ja siitä kadulle! Ei muuta kuin taikasanoja kuiskimaan rakkaallesi. Ties vaikka toiveesi toteutuisi.

Sivuja on kirjassa 59 ja tätä sopii suositella vaikka kenelle. Yläasteellakin? Lukuketussa tämä sijoittui viidennelle luokalle. PL 2017

maanantai 14. elokuuta 2017

Ryöstetyn anakondan tapaus

Vaijärvi, Kari: Jukka Vihi ja sirkusryöstö. Kuvittanut Martti Sirola Kustannus-Mäkelä 2008.

Rudolf on kadonnut! Miten Annabella nyt voi tanssia sirkuksessa ilman omaa rakasta käärmettään, anakondaa? Tarvitaan salapoliisi Jukka Vihiä. Ja vähän kirjastoa ja Liisaa ja Jaria.

Kirjastonhoitaja, emeritus Kari Vaijärvi on kirjoittanut salapoliisi Jukka Vihistä useita seikkailuja. Tämä on selkokirja, jonka vauhtia lisää Martti Sirolan sarjakuvamainen kuvitus. Mikä parasta seikkailussa tarvitaan kirjastoa, kirjastonhoitajaa ja hakuteoksia! Ja paljastetaan rakkauskirja nimeltä Voimanaisen rakkaus sekä toinen Jukka Vihi -tarina.

Kirja päätyi Lukuketussa viidennelle luokalle. Selkokirjana tarinaa voi suositella koko luokan ensimmäiseksi yhteiseksi lukemistoksi. PL 2017

Tiivistettyä jännitystä

Tiainen, Marja-Leena: Kyttäyskeikka. Avain 2014. Selkokirja.

Niko jakaa lehtiä. Silanderien talollekin. Maria on samalla luokalla kuin hän. Niko näkee Marian Janin autossa. Seurustelevatko he? Nikon veljellä Juusolla menee huonosti. Hän on krapulassa ja paljon poissa kotona. Niko on huolissaan. Ja Juuson ovi on usein lukossa. Niko sairastuu ja Juuso lupaa jakaa Nikon puolesta lehdet, jos Niko on mukana. Niko kertoo Juusolle Martikaisista, jotka ovat koko syksyn poissa. Seuraavalla viikolla koulussa kerrotaan, että Martikaisilla on käynyt varkaita. Onko Juuso sekaantunut johonkin rikolliseen? Onko Silanderien talo seuraavana vuorossa?

Marja-Leena Tiaisen selkokirja on tiivis jännityspaketti. Nikon ja Juuson maailma on todentuntuinen. Marja-Leena Tiainen on julkaissut myös kaksi muuta nuorten selkokirjaa: Tatu, Iiris ja pääkallomies sekä Poika joka katosi. PL2017

Muutoksen metaforat eli Adalmiinan helmi

Topelius, Zacharias: Adalmiinan helmi. Kuvittanut Lena Frölander-Ulf. Suomentanut Asko Sahlberg. Teos & Söderströms 2012.


Kun prinsessa Adalmiina kastettiin, hänet kummeikseen oli kutsuttu sininen ja punainen haltijatar. Punainen haltijatar antoi prinsessalle upean helmen ja sen mukana kolme oivallista lahjaa: "Niin kauan kuin Adalmiina kantaa helmeä, hänestä tulee päivä päivältä kauniimpi, rikkaampi ja viisaampi." Sininen haltijatar puolestaan sanoi: "Jos hän hukkaa helmensä ja kauneutensa ja viisautensa ja rikkautensa, hän saa minulta korvaukseksi neljännen lahjan, ja se on nöyrä sydän." Ja niin prinsessa kasvoi ja häntä kauniimpaa, rikkaampaa ja viisaampaa prinsessaa ei oltu nähty. Mutta kun hän oli viisitoistavuotias, hän halusi nähdä mitä linnan portin ulkopuolella oli. Hän juoksi metsään ja uupuneena joi metsän lähteestä. Silloin hänen tiaraan kiinnitetty helmensä putosi. Ja samalla hävisivät hänen kauneutensa, viisautensa ja rikkautensa. Adalmiina oli yksin metsässä eikä hän muistanut edes nimeään. Uupuneena hän tuli pienelle mökille, jonka vanha eukko otti hänet luokseen asumaan ja antoi hänen paimentaa vuohiaan.

Lena Frölander-Ulf on kuvittanut Topeliuksen tuttuakin tutumman Adalmiinan helmen jugendin maisemaan ja muotoihin. Värimaailma on hento ja vaalea, satu ui ikään kuin jossain veden alla tai muistoissa - tai alitajunnassa. Muodoissa toistuvat helmen pyöreys ja eheys läpi sivujen. Kuvituksessa kasvaa myös kristallipallosta kuoriutuva lohikäärme. Se tuntuu viestivän oman persoonallisuuden synnystä.

Lena Frölander-Ulf on kuvituksellaan ja Asko Sahlberg uudella suomennoksellaan saanut Topeliuksen sadun resonoimaan alitajuntaisilla kerroksilla vahvemmin ja tietoisemmin kuin aiemmin. Se puhuu ihmisen kriisiytymisestä, menettämisestä ja persoonallisuuden muutoksesta. Mutta myös uuden löytämisestä ja omaan vahvuuteen kasvamisesta. Hieno kirja, joka vaatii/kestää useita lukukertoja.

Tekstilaji on pikkuriikkistä. Tämä on murrosikäisen kirja tai ääneenluettava satu. Kettukirjoissa tämä sijoittui kuudennelle luokalle, siis lähes aikuisille... PL 2017