lauantai 30. heinäkuuta 2016

Luovuuden ja kädentaitojen ylistys

Klinting, Lars: Ripsun korjauspaja. Suomentanut Kaija Valkonen. Schildt 1999.


Ripsu murjottaa. Kassu ehdottaa, että hän voisi pitää lomaa. Jospa Ripsu haluaisi sillä aikaa hoitaa työpajaa? "Sopii vallan mainiosti! Tähän tulee KORJAUSPAJA! sanoo Ripsu. Ja sieltä tulee jo ensimmäinen asiakas. 

Ruotsalaisen Lars Klintingin Kassu-kirjoissa kuvataan erilaisia töitä ja niissä tarvittavia työkaluja. Kassun ja Ripsun kanssa lukija oppii maalaamaan, nikkaroimaan, leipomaan ja korjaamaan polkupyörän. Ripsun pitäessä korjauspajaa lopputulos ei ole ehkä tavoiteltu, mutta asiakkaat ovat silti tyytyväisiä. Kirja ylistää luovuutta ja kädentaitoja.

Kassu-kirjat ovat valitettavasti jo melko vanhoja, mutta niiden metsästäminen kyllä kannattaa. Kirjat sopivat hyvin jo esikoululisille ja nuoremmillekin. Toisen luokan Lukurepoon ne joutuivat helpon ja kiinnostan tekstin vuoksi: jos olet juuri oppinut lukemaan niin tämä on hauska ja kiinnostava. PL 2016

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Juoksemalla löytää käpälänsä

Rayner, Catherine: Aulis löytää käpälänsä. Suomentanut Myry Voipio. Lasten Keskus 2008. 


Aulis oli pieni jänis jolla oli hyvin suuren käpälät.  "Miksi minulla on näin valtavan suuret käpälät, isoisä?" Ja isoisä näytti Aulikselle. Se hyppäsi korkealle ilmaan ja Aulis matki. Ne kaivoivat yhdessä viileän lepopaikan ja loikoilivat niityllä katsellen lintuja ja hyönteisiä. Mutta sitten suden varjo melkein ulottui heihin...

Catherine Raynerin kirjoittama ja kuvittama tarina on kertomus itsensä löytämisestä. Siihen tekijä käyttää vain muutaman sanan ja huikean kuvan. "On sinun vuorosi juosta. Juokse tutkimaan maailmaa." 

Rayner on palkittu englantilainen kuvakirjailija joka asuu Edinburghissa. Michael Bondin Olga da Polgan uusi kuvitus on Catherie Raynerin.

Kirja voisi olla lähes minkä luokan diplomissa tahansa. Mutta hyvä ja lyhyt teksti kallisti sen ensimmäisen luokan diplomiin. PL 2016

Kohtelias pitää aina olla, tuli mitä tuli!

Eräpuro, Annika: Myrskykirja. Kuvittanut Mika Launis. Karisto 2014.


Myrsky tempaisee miehen yöllä mukaansa. Se kuljettaa tätä ympäri maailman, kunnes hän nukahtaa kaksi lammasta jalkopäässään ja herää kotivatukosta. Mukanaan hänellä on vaimolle tähti, kahvipensaan oksa ja lampaiden kilikilikellot. Mukava olla taas kotona, hän ajattelee ja painautuu vaimon viereen. Mutta mitä kaikkea hän ehti myrskyn mukana nähdäkään! Pingviinit etelmämantereen yllä, joogin pilvellä ja vapaudenpatsaan. Ja kyllähän toista saattaa aina auttaa, kun tulee tilaisuus.

Annika Eräpuron maailmanympärysmatka myrsytuulen mukana on ihastuttava kirja. Ja Mika Launiksen kuvitus on kuin elokuva, joka luo lukijan mieleen mielikuvia toisista maailmoista. Lukija tuntee myrskyn vauhdin ja näkee huumaavat värit ja näkymät. Mika Launis on eturivin kuvittajiamme ja Annika Eräpuron tarina on lietsonut hänet ennen näkemättömään riemuun. Eräpuro on suomentaja ja kirjailija. Myrskykirjan lisäksi hän on kirjoittanut lapsille ja nuorille helppolukuisia ja tavutettuja kirjoja sekä mm. fantasiakirjan Fria ja Kuunainen, joka oli Finlandia Junior -palkintoehdokkaana vuonna 2004.

Myrskirja on tyystin ikärajaton kirja. Sitä voi suositella kolmesta vuodesta sataan kymmeneen. Vai kuinka vanha se Suomen vanhin asukas onkaan tällä hetkellä? PL 2016

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Upea ilmestys, totesi Pirhonen!

Huovi, Hannele: Jättityttö ja Pirhonen. Kuvittanut Kristiina Louhi. Tammi 2011.


Tyyne Heikkilä oli jättiläinen. "Jättiläisenä oleminen on hankalaa nykyään, kun maan pinnalla vilisee jos jonkinmoista kulkijaa. Miten minusta tulikin näin iso!" Mutta yksin on raskasta elää. "Maailmassa ei ole ketään samanlaista kuin minä." Ja tottahan se oli. Tyyne alkoi itkeä. Suuret kyyneleet vierivät ja olivat melkein hukuttaa Pirhosen. Pirhonen oli pienikokoinen mies, joka joutui aina katsomaan ylöspäin. Ja niin hän näki jättiläisen. "Upea ilmestys!" innostui Pirhonen ja meni heti kauppaan ostamaan kaukoputkea.

Hannele Huovin ja Kristiina Louhen kuvakirja Jättityttö ja Pirhonen on hieno tarina erilaisuudesta ja ystävyyden mahdollisuudesta, kun molemmat arvostavat toisiaan. Se sopii Lukuketussa hyvin moneen kolunkiin. Sen voi nauttia satuna tai kertomuksena tai kuvakirjana. Ja jos lukutaitoa riittää niin vaikka ekaluokalta kuudennelle luokalle. Nyt se on vain paikoitettu kolmasluokkalaisten Kirjaketun kuvakirjoihin. 

Hannele Huovin teksti säilyttää salaperäisyyden tarinassa. Kielellisesti se lukeutuu kuin runous tai selkokieli. Kaunista ja hienoa. Kristiina Louhen kuvitus sopii tarinaan erittäin hyvin, koivu hiuksissa oli vaikuttava, samoin jättitytön punaiset kynnet. Oikeasti kirja sopii kaikenikäisille ja mihin vain. Myös ääneenluettavaksi.

Loukossa!

Bently, Peter: Kissa, hiiri ja karkurijuna. Kuvittanut Steve Cox. Suomentanut Minna Ihatsu. Mäkelä 2013.


"Ja siinäpä veturinkuljettaja Mikki, jarruihin tarttuu, vaan ne ovat rikki! Raiteilla palaa jo PUNAINEN valo... on kello neljää vaille, edessä asematalo!" Selviääkö asemapäällikön kissa loukosta? Auttaako hiiri? Ehtiikö asemapäällikkö vaihtaa junan kaistaa?

Jännittävä, riimitelty kuvakirja täydentää Lukukettusen runovalikoimaa hienosti. se on helppolukuinen, värikäs ja juoni kulkee vetävästi. Tässä haluaa tietää miten tämä päättyy. Minna Ihatsun suomenos maistuu paikoitellen oikein hyvältä.

Hirveää koulupäivää, kultainen kammotukseni!

Kirkkopelto, Katri: Hirmuista koulupäivää, hirviö. Kuvitus Katri Kirkkopelto, teksti Suna Vuori. WSOY 2006.


Pikkuhirviötä pelottaa. Se on levoton. Se on ahdistunut. Huolissaan. Sitä hirvitti! Huomenna alkaa koulu. Se oli varma, ettei se pärjännyt raatelussa ja raapimisessa eikä pelottelun alkeissa puhumattakaan väijymisestä ja takaa-ajosta. Ainoastaan karjumisessa se uskoi pärjäävänsä kohtalaisesti. 

"Pikkuhirviö oli iso, hidas ja hiukan kömpelö, ja lisäksi jotain sellaista, jota äiti ja isä - luullessaan, ettei pikkuhirviö kuullut - kutsuivat pohdiskelijaksi. Se haiskahti yhtä ikävältä kuin kielellisesti lahjakas tai heiveröinen.

Vasta vapaaehtoisilla yläluokilla opeteltiin lukemista, kirjoittamista ja laskemista, joita ei pidetty hirviöille kovinkaan hyödyllisinä aineina, sekä oppia menneistä ajoista ja muista maista, joiden tuntemisen tarpeellisuudesta tapeltiin vanhempien neuvostossa joka vuosi."

Mutta pikkuhirviö saa ystävän - tosin Hoi Polloi on tyttö - ja se pärjää karjumisessa aivan loistavasti. Ja se saa nimen! Odysseus. 

Katri Kirkkopellon ja Suna Vuoden ensimmäinen hirviökirja Hirveää, parkaisi Hirviö oli Finlandia Junior ehdokas 2005. Kolmannen hirviökirjan nimi on H niin kuin Hirviö.

Kirkkopelto ja Vuori puhuvat taitavasti tunteista. Peloista ja lasten suhteista ja tunteista kertoo myös Kirkkopellon vuonna 2013 julkaistu kirja Molli. Siihen on Tiina Haapsaalu tehnyt tunteiden käsittelyä avaavan sisarteoksen Molli: hyvällä mielellä vai pahalla päällä - tunteet taidoiksi.

Kirjat toimivat hyvin ääneenluettuina lapselle. Itse luettavavaksi niissä on tekstiä ja pituutta melkoisesti. Mutta juuri koulua aloittaville hienot ja selviytymistä auttavat kirjat. Hirmuista koulupäivää, Hirviö sisältää myös maahanmuuttoa ja pakolaisuutta käsitteleviä aineksia.

Vampyyri ullakolla


Casta, Stefan: Mustikkajengi ja vampyyri ullakolla. Kuvittanut Mimmi Tollerup. Suomentanut Terhi Leskinen. Mäkelä 2013.


Elokuisessa illassa kuuluu outo ääni. Mustikkajengiläiset ovat varmoja että ullakolla on vampyyri. He lähtevät tutkimaan asiaa. Mutta isä kieltää jyrkästi ullakon penkomisen! 

Stefan Castan kuvakirjanomainen jännityskirja Mustikkajengistä toimii erittäin hyvin ääneenluettuna ja säilyttää kiinnostavuutensa jopa kuudesluokkalaisille (ehkä hieman pitkin hampain, mutta kuitenkin). 

Tärkeäksi kirjan tekee sen teema. Isä on piilottanut ullakolle lähistöllä jo pitkään asuneet pakolaiset, jotka on uhattu karkottaa maasta. Casta piilottaa tarinaansa myös uskonnollisen ulottuvuuden: Mustafalle ja Miriamille on juuri synytnyt lapsi. Casta ja Tollerup käsittelvät aihetta jännittävästi, salaperäisesti ja samalla arkisesti. Kirjallisuuden merkitys myötätunnon ja empaattisuuden ja toisen ihmisen tilanteeseen samastumisen synnyttäjänä toteutuu kirjassa hienosti.

Stefan Casta on ruotsalainen lastenkirjailija. Ja Mustikkajengistä hän on kirjoittanut useampia kirjoja. Niistä on suomennettu Mustikkajengi etsii aarretta, Mustikkajengi ja merirosvot sekä Mustikkajengi ja salaperäinen täti. Kaikki kuuluvat Lukurevon ulkomaisiin kertomuksiin.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Mitä taikasormella saakaan aikaan!

Roald Dahl: Taikasormi. Kuvittanut Quentin Blake ja suomentanut Päivi Heininen. Art house 1998.


Minä tein sen taas. Tai siis minun taikasormeni. En uskalla mennä katsomaan mitä Kesälöille on tapahtunut.

Minä pidän Kesälän pojista Joonaksesta ja Lassista kovasti. Mutta minä inhoan metsästämistä. Herra Kesälällä ja pojilla on kaikilla on omat pyssyt. Joonaksellakin vaikka hän ei kuin kahdeksan. Eräänä lauantaina he tulivat kuuden sorsan kanssa järveltä ja silloin aloin nähdä punaista. Ja osoitin heitä sormellani. TAIKASORMELLANI!

Roald Dahl on yksi maailman parhaista lastenkirjailijoista. Hänen anarkistisuutensa yhdistyy huimaan mielikuvitukseen ja aina lapsen puolella olemiseen. Samalla hän kirjoittaa hauskasti ja kielellisesti aina riemastuttaen.

Tämä on sopivan lyhyt ja hauska ja kuuluu kakkosluokan diplomiin eli Lukurepoon.