Susi on kuollut! Susi on kuollut!

Keiko Kaichi ja Grimmin veljekset: Susi ja seitsemän pientä kiliä. Suomentanut Arja Kanerva. Lasten Keskus 2015. 

Vuohiemo lähtee metsään ja varoittaa pieniä kilejään avaamasta ovea sudelle. "Tunnistatte sen kyllä karheasta äänestä ja mustista käpälistä." Mutta kuinka käykään?

Tämän tuttuakin tutumman Grimmin veljesten muistiin merkitsemän sadun on kuvittanut ja kertonut japanilainen Keiko Kaichi. Hän kertoo oman persoonallisen versionsa sadusta. Susi valkaisee tassunsa leipurin jauhoilla ja kirkastaa äänensä kalkilla. Kilit ovat suloisia ja pehmeitä, eikä niitä välttämättä tarvitse nähdä kileinä, vaan eläinlapsina. Kiliä syövä susi taas on tosi pelottava: kuola valuu suusta ja kilin pieni myssy on korvassa. Lopussa susi putoaa kivet vatsassaan kaivoon ja kilit tanssivat kaivon ympärillä onnellisena. "Susi on kuollut! Susi on kuollut"

Tarinan julmuuden ja kuvien pehmeyden välillä on merkillinen ristiriita. Se säilyy myös loppukuvassa, mistä lukijalle tulee tunne että kaikki vielä toistuu... Yksittäisiä satuja kuvakirjana ilmestyy harvakseltaan. Lukukettu kiittää hienoa versiota sadusta, jota ei pitkään ole ollut kuvakirjana saatavilla. Ketussa teos sai vaikeusasteekseen kaksi kettua. Sen teksti ei ole aivan helppolukuista eikä kuvat liioin yksinkertaisia. PL 2016

Ei sille mitään voi, jos kaikki ei sano "oi", jos lehmä musioi

Jujja Wieslander ja Sven Nordqvist: Mimmi Lehmä ja Varis juhlivat. Suomentanut Terhi Leskinen. Mäkelä 2016.

"Oho! Pieni sievä lintu, joka makaa ihan paikallaan. Onko se kuollut?" Varis avaa toisen silmänsä. En ole pieni! Olen Varis! Eikä minua huvita mikään! Varis kääntää kylkeään ja jatkaa makaamista. Mutta Mimmiä ei noin vain lannisteta!
 
Mimmi Lehmä jatkaa nuolemalla Varista, mistä Varis tietenkin järkyttyy. Ja herää henkiin kertomaan Mimmille, että on masentunut ja surullinen. Mimmin hurja optimismi näkyy tässä sarjakuvakirjassa lempeytenä ja herkkyytenä, mitkä ovat uusia ominaisuuksia Mimmille hänen utelaisuutensa ja energisyytensä lisäksi. Variskin saa uusia ominaisuuksia. Mihin kaikkeen voi varis ryhtyä yhden pizzanpalan takia!
 
Tässä Jujja Wieslanderin ja Sven Nordqvistin yhdessä laatimassa sarjakuvakirjassa kerrotaan Mimmin ja Variksen alkutaipaleesta ystävinä. Kirja sisältää tarinat Kun Mimmmi Lehmä tapasi Variksen, Lehmäpuisto, Jäteauto ja Auringonlasku. Viimeinen tarina loppuu filosofiseen kiteytykseen: Ei sille mitään voi, ettei kaikki sano "oi", kun lehmä musisoi. 

Lasten sarjakuva on harvinaista herkkua tämän hetken julkaisupolitiikassa. Hienoa että sitä kirjoitetaan! Kuvat ovat selkeitä ja tekstikuplat hahmottuu hyvin. Tekstaus on suuraakkosin tehtyä. Suomennos on ytimekästä ja hyvää. Hieno kirja toisen luokan lukudiplomiin.

Tahdon koiranäyttelyyn!

Anna Härmälä: Sinä et kuulu tänne, Beiron. Schildts 2011.

Beiron näkee ilmoituksen kotikoivussaan: koiranäyttely. Minä haluan osallistua siihen! Jorin mielestä se ei ole hyvä ajatus. Mutta Beiron lähtee silti. Mutta mitä rotua Beiron on? 

Anna Härmälän kuvakirja "Sinä et kuulu tänne, Beiron" ilahduttaa lukijaa monella tapaa. Siinä on paljon hauskoja yksityikohtia, joita voi tutkia. Hiiret ja jänikset ja myyrät harrastavat kotikoloissaan kaikkea hauskaa. He jonglööraavat, lukevat ja pelaavat kaikenlaisia pelejä. Beironin keralla taas metsän kivet ja puut tuntevat masennusta tai iloa. Juonen kulkua on helppo ja hauska seurata Beironin kulkemaa polkua pitkin. Se auttaa nuorte lukijaa näkemään tarinan kuin elokuvana - Hugh Luptonin Tarinatiessä sama on toteutettu riemastuttavasti. Beironilla on kavereita metsässä, ja hän on hyvin luonteikas ja sympaattinen. Kirja ei myöskään opeta eikä kirja tunnu yhtään lapselliselta - molemmat ovat tärkeitä lukudiplomikirjan ominaisuuksia. Tekstin määrä on hyvin sopiva, eikä se kerro asioita, joita kuva jo kertoo. Teksti on myös riittävän isoa nuorelle lukijalle. Ja tietenkin kirja on hauska!
 
Anna Härmälä on nuori kuvittaja ja graafikko. Hänen "kylärakkikirjansa" Sinä et kuulu tänne, Beiron ja Sinä päätät itse, Jori kertovat koirakaveruksista ja koko metsän eläimistä. Kirjat saivat paikkansa Lukuketun toisen luokan diplomissa, Lukurevossa. PL 2016.

Luovuuden ja kädentaitojen ylistys

Klinting, Lars: Ripsun korjauspaja. Suomentanut Kaija Valkonen. Schildt 1999.

Ripsu murjottaa. Kassu ehdottaa, että hän voisi pitää lomaa. Jospa Ripsu haluaisi sillä aikaa hoitaa työpajaa? "Sopii vallan mainiosti! Tähän tulee KORJAUSPAJA! sanoo Ripsu. Ja sieltä tulee jo ensimmäinen asiakas. 

Ruotsalaisen Lars Klintingin Kassu-kirjoissa kuvataan erilaisia töitä ja niissä tarvittavia työkaluja. Kassun ja Ripsun kanssa lukija oppii maalaamaan, nikkaroimaan, leipomaan ja korjaamaan polkupyörän. Ripsun pitäessä korjauspajaa lopputulos ei ole ehkä tavoiteltu, mutta asiakkaat ovat silti tyytyväisiä. Kirja ylistää luovuutta ja kädentaitoja.

Kassu-kirjat ovat valitettavasti jo melko vanhoja, mutta niiden metsästäminen kyllä kannattaa. Kirjat sopivat hyvin jo esikoululisille ja nuoremmillekin. Toisen luokan Lukurepoon ne joutuivat helpon ja kiinnostan tekstin vuoksi: jos olet juuri oppinut lukemaan niin tämä on hauska ja kiinnostava. PL 2016

Juoksemalla löytää käpälänsä

Rayner, Catherine: Aulis löytää käpälänsä. Suomentanut Myry Voipio. Lasten Keskus 2008. 

Aulis oli pieni jänis jolla oli hyvin suuren käpälät.  "Miksi minulla on näin valtavan suuret käpälät, isoisä?" Ja isoisä näytti Aulikselle. Se hyppäsi korkealle ilmaan ja Aulis matki. Ne kaivoivat yhdessä viileän lepopaikan ja loikoilivat niityllä katsellen lintuja ja hyönteisiä. Mutta sitten suden varjo melkein ulottui heihin...

Catherine Raynerin kirjoittama ja kuvittama tarina on kertomus itsensä löytämisestä. Siihen tekijä käyttää vain muutaman sanan ja huikean kuvan. "On sinun vuorosi juosta. Juokse tutkimaan maailmaa." 

Rayner on palkittu englantilainen kuvakirjailija joka asuu Edinburghissa. Michael Bondin Olga da Polgan uusi kuvitus on Catherie Raynerin.

Kirja voisi olla lähes minkä luokan diplomissa tahansa. Mutta hyvä ja lyhyt teksti kallisti sen ensimmäisen luokan diplomiin. PL 2016

Kymmenen kohtaa lukutaidosta, osa 5

Tulevaisuudessahan on pelkkiä tietokoneita!?

Tablettien käyttötaito ja niillä pelaaminen eivät riitä kouluvalmiuksiksi. Oppimiseen tarvitaan paljon erilaisia taitoja. Kyky keskittyä kuuntelemaan on yksi tärkeimmistä oppimisen edellytyksistä. Porukassa ei selviä ilman toisen huomioonottamista, empatiaa ja kykyä samastua toisen tunteisiin.

Kotona lukeminen vaikuttaa lapsen menestykseen enemmän kuin vanhempien tausta. Ääneen lukeminen lapselle vahvistaa koko perheen sisäisiä suhteita. Lapset, joille luetaan päivittäin, viihtyvät koulussa ja pärjäävät porukoissa. Vain puolet lapsista, joille luetaan kotona harvoin, käyvät mielellään koulua ja tulevat hyvin toimeen kavereiden kanssa.

Lukeminen rauhoittaa. Lukeminen opettaa keskittymään. Tarinaa kuunnellessa oma mielikuvitus virittyy ja sisäinen maailma kehittyy. Kirjan henkilöihin samastuminen opettaa asettumaan toisen asemaan.

Peli koukuttaa. Ihminen on riippuvuuteen taipuva eläin. Koukkuun voi jäädä kuin mato sätkimään. Näkemättä muuta maailmaa, ihmisiä, elämää. Pelaamisen kiivastempoiselle mielihyvälle tarvitaan vastapainoksi lukemisen hitaammin avautuvia taitoja. Niiden perustalla on mahdollista rakentaa oma tulevaisuus. Informaatiotekniikka antaa käyttäjälleen niin monipuoliset menestyksen mahdollisuudet kuin hänen lukutaitonsa antaa myöten. 

Päivi Lehmusvuori

Toenperän Juvan kirjasto 

kirjastonjohtaja

PS. Tarkista faktat: Lukukeskus julkaisee vuosittain 10 faktaa lukutaidosta. Kirjoituksessa on käytetty julkaisua vuodelta 2017.

Kohtelias pitää aina olla, tuli mitä tuli!

Eräpuro, Annika: Myrskykirja. Kuvittanut Mika Launis. Karisto 2014.

Myrsky tempaisee miehen yöllä mukaansa. Se kuljettaa tätä ympäri maailman, kunnes hän nukahtaa kaksi lammasta jalkopäässään ja herää kotivatukosta. Mukanaan hänellä on vaimolle tähti, kahvipensaan oksa ja lampaiden kilikilikellot. Mukava olla taas kotona, hän ajattelee ja painautuu vaimon viereen. Mutta mitä kaikkea hän ehti myrskyn mukana nähdäkään! Pingviinit etelmämantereen yllä, joogin pilvellä ja vapaudenpatsaan. Ja kyllähän toista saattaa aina auttaa, kun tulee tilaisuus.

Annika Eräpuron maailmanympärysmatka myrsytuulen mukana on ihastuttava kirja. Ja Mika Launiksen kuvitus on kuin elokuva, joka luo lukijan mieleen mielikuvia toisista maailmoista. Lukija tuntee myrskyn vauhdin ja näkee huumaavat värit ja näkymät. Mika Launis on eturivin kuvittajiamme ja Annika Eräpuron tarina on lietsonut hänet ennen näkemättömään riemuun. Eräpuro on suomentaja ja kirjailija. Myrskykirjan lisäksi hän on kirjoittanut lapsille ja nuorille helppolukuisia ja tavutettuja kirjoja sekä mm. fantasiakirjan Fria ja Kuunainen, joka oli Finlandia Junior -palkintoehdokkaana vuonna 2004.

Myrskirja on tyystin ikärajaton kirja. Sitä voi suositella kolmesta vuodesta sataan kymmeneen. Vai kuinka vanha se Suomen vanhin asukas onkaan tällä hetkellä? PL 2016