Topelius, Zacharias: Adalmiinan helmi. Kuvittanut Lena Frölander-Ulf. Suomentanut Asko Sahlberg. Teos & Söderströms 2012.
Kun prinsessa Adalmiina kastettiin, hänet kummeikseen oli kutsuttu sininen ja punainen haltijatar. Punainen haltijatar antoi prinsessalle upean helmen ja sen mukana kolme oivallista lahjaa: "Niin kauan kuin Adalmiina kantaa helmeä, hänestä tulee päivä päivältä kauniimpi, rikkaampi ja viisaampi." Sininen haltijatar puolestaan sanoi: "Jos hän hukkaa helmensä ja kauneutensa ja viisautensa ja rikkautensa, hän saa minulta korvaukseksi neljännen lahjan, ja se on nöyrä sydän." Ja niin prinsessa kasvoi ja häntä kauniimpaa, rikkaampaa ja viisaampaa prinsessaa ei oltu nähty. Mutta kun hän oli viisitoistavuotias, hän halusi nähdä mitä linnan portin ulkopuolella oli. Hän juoksi metsään ja uupuneena joi metsän lähteestä. Silloin hänen tiaraan kiinnitetty helmensä putosi. Ja samalla hävisivät hänen kauneutensa, viisautensa ja rikkautensa. Adalmiina oli yksin metsässä eikä hän muistanut edes nimeään. Uupuneena hän tuli pienelle mökille, jonka vanha eukko otti hänet luokseen asumaan ja antoi hänen paimentaa vuohiaan.
Lena Frölander-Ulf on kuvittanut Topeliuksen tuttuakin tutumman Adalmiinan helmen jugendin maisemaan ja muotoihin. Värimaailma on hento ja vaalea, satu ui ikään kuin jossain veden alla tai muistoissa - tai alitajunnassa. Muodoissa toistuvat helmen pyöreys ja eheys läpi sivujen. Kuvituksessa kasvaa myös kristallipallosta kuoriutuva lohikäärme. Se tuntuu viestivän oman persoonallisuuden synnystä.
Lena Frölander-Ulf on kuvituksellaan ja Asko Sahlberg uudella suomennoksellaan saanut Topeliuksen sadun resonoimaan alitajuntaisilla kerroksilla vahvemmin ja tietoisemmin kuin aiemmin. Se puhuu ihmisen kriisiytymisestä, menettämisestä ja persoonallisuuden muutoksesta. Mutta myös uuden löytämisestä ja omaan vahvuuteen kasvamisesta. Hieno kirja, joka vaatii/kestää useita lukukertoja.
Tekstilaji on pikkuriikkistä. Tämä on murrosikäisen kirja tai ääneenluettava satu. Kettukirjoissa tämä sijoittui kuudennelle luokalle, siis lähes aikuisille... PL 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti